Näkövamma
Wikipedia
Näkövamma on silmän näkökykyä heikentävä vamma. Vamman voi aiheuttaa sairaus tai tapaturma. Tavallisimpia näkövammoja aiheuttavia sairauksia ovat silmäpohjan perinnölliset rappeumat (yleisimpänä verkkokalvorappeuma), silmäpohjan ikärappeuma, glaukooma, näköhermojen ei-synnynnäiset viat sekä diabeettinen retinopatia. Tapaturmien osuus on alle kaksi prosenttia kaikista tapauksista.
Vamman vakavuuden asteen perustella näkövamma voidaan luokitella joko sokeudeksi tai heikkonäköisyydeksi.
Suomessa näkövammasta kärsii arviolta 80 000 henkilöä. Näistä suurin osa on heikkonäköisiä; sokeita on noin 10 000.[1]
Maailman terveysjärjestö jaottelee näkövammaisuuden viiteen vaikeusluokkaan:
- Heikkonäköinen
- Vaikeasti heikkonäköinen
- Syvästi heikkonäköinen
- Lähes sokea
- Täysin sokea[2]
Heikkonäköisyyteen katsotaan kuuluviksi kaksi ensimmäistä luokkaa ja sokeuteen loput kolme.[3] Heikkonäköisellä näöntarkkuus on 0,05–0,3 ja sokeilla tätä vähemmän. Heikkonäköiseksi ei määritellä ihmistä, jonka näkökyky saadaan normaaliksi silmä- tai piilolasien avulla. Ihmisen normaali näöntarkkuus on noin 0,8–2.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Näkövammaisten määrä Näkövammaisten Keskusliitto ry. Viitattu 17.2.2008.
- ↑ Näkövammaisuuden määrittely ja luokittelu Näkövammaisten Keskusliitto ry. Viitattu 17.2.2008.
- ↑ Näkövammojen luokitus WHO:n määritelmän mukaan Arlainstituutti. Viitattu 17.2.2008.
