Mustesuihkukirjoitin
Wikipedia
Mustesuihkukirjoitin on tulostin, jossa paperille muodostetaan jälki ruiskuttamalla mustepisaroita. Mustesuihkutulostus on nykyisin yleisimmin käytetty valokuvien vedostusmenetelmä. Edullisia vesiliukoisia värejä käyttävät tulostimet ovat laajalle levinneitä amatöörikäytössä. Säilyviä pigmenttivärejä käyttävillä tulostimilla saadaan korkealaatuisille papereille aikaiseksi arkistokelpoisia taidevedoksia, pigmenttimustevedoksia.
Nykyään markkinoilla on jopa 500 cm leveitä malleja, joilla voidaan toteuttaa todella suuria tulosteita (lähinnä ulkokäyttöön). Lähinnä suurkuvatulostimissa käytettävät liotinpohjaiset värit kestävät myös ulkokäyttöä (materiaalista riippuen).
[muokkaa] Lämpötekniikka
Useimmat mustesuihkukirjoittimet käyttävät lämpömenetelmää, jossa säiliössä olevaa mustetta lämmitetään siten, että syntyy kuplia. Lämmetessään laajenevat kuplat puristuvat paineen kasvettua tarpeeksi suuttimien kautta paperin, kalvon tai muun tulostusmateriaalin pintaan. Tulostusmateriaalin pinnassa ne jäähtyvät ja kutistuvat.
Lämpömenetelmän käyttö asettaa musteille tiettyjä rajoituksia. Musteen on oltava lämmönkestävää, koska koko prosessi perustuu kuumennukseen. Aikaa kuluu myös hieman "hukkaan", koska lämmityksen takia aikaa kuluu myös jäähdytykseen.
[muokkaa] Pietzo-sähkötekniikka
Pietso-sähkötekniikassa mustesäiliön takana on pietso-kide, joka värähtelee, kun siihen johdetaan sähkövirtaa. Eli kun pisteen on tulostuttava, suunnataan pietso-kiteeseen sähkövirta, se "joustaa" ja pakottaa mustepisaran ulos suuttimesta.
Menetelmällä on monia hyviä puolia. Mustepisaran kokoa ja muotoa voi kontrolloida enemmän ja aikaa säästyy, kun mustetta ei joka kierroksen jälkeen tarvitse erikseen kuumentaa ja jäähdyttää. Musteen kehittelyssä voidaan keskittyä enemmänkin sen imeytymisominaisuuksien kuin lämmönsietokyvyn kehittämiseen, ja tämä sallii enemmän vapautta kehitellä musteiden kemiallisia ominaisuuksia.
