Muinais-Karjala
Wikipedia
Muinais-Karjala oli alue, joka käsitti kulttuurisesti yhtenäisen osan Karjalasta. Alue jakautui Etu-Karjalaan, joka käsitti Laatokan Karjalan ja Taka-Karjalaan, eli Laatokan pohjois- ja koillisrannat.[1]
Muinais-Karjala alkoi muodostua 700-luvulla[2], jolloin alueelle on ilmestynyt laajaa vakituista asutusta. Alue lienee kuitenkin asutettu jo paljon aiemmin. On oletettu, että muinaiskarjalainen väestö syntyi alueelle 500-luvuilla muuttaneista itäkantasuomalaisista ja 800-luvulla muuttaneista pohjoiskantasuomalaisista, jotka sulautuivat yhteen muodostaen yhtenäisen väestöpohjan ja kulttuurin.[3]
Muinais-Karjala kehittyi turkiskaupan ansiosta ja oli ristiretkiaikana vauras.[3] Ensimmäinen maininta Karjalasta on viittaus Korelaan vuodelta 1143. Katolinen ja ortodoksinen kirkko alkoivat kiinnostua tuolloin alueesta, ja pyrkivät liittämään sen valtapiireihinsä käännyttämällä. 1200-luvulla pakanalliset karjalaiset käännytettiin ortodoksisuuteen, ja Muinais-Karjalan alue joutui Novgorodin haltuun.[2] Pian sen jälkeen Ruotsi teki ristiretken Karjalaan ja ruotsalaiset perustivat Viipurin kaupungin. Muinais-Karjala jakautui kahteen osaan: Ruotsin hallitsemaan katoliseen Viipurin Karjalaan ja Novgorodin hallitsemaan ortodoksiseen Käkisalmen Karjalaan.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Mauri Rastas: Määritelmiä Karjalasta Viitattu 18.5.2008.
- ↑ 2,0 2,1 Mauri Rastas: Karjalan syntyhistoria Viitattu 18.5.2008.
- ↑ 3,0 3,1 Erkki Savolainen: Selityksiä ja lisätietoja Internetix. Viitattu 18.5.2008.
