MiniDisc
Wikipedia
MiniDisc on magneettisoptinen media, jota voidaan lukea valolla. MD:n kehittäjiä ovat Sony ja TDK. Ensimmäiset MD-soittimet julkistettiin vuonna 1992. MD:ssä käytetään ATRAC-koodausta joka poistaa musiikista ns. turhat äänet, joita ihmiskorva ei normaalikäytössä kuule. Näin ollen musiikkia saadaan mahtumaan yhdelle pienelle 140 megatavun suuruiselle levylle huomattavan paljon.
MiniDisc-laitteita on neljää eri päätyyppiä. Näistä useimmiten mukana pidetään kannettavia MD-soittimia niiden pienen koon takia. Kannettavia soittimia on kahta eri tyyppiä. On normaaleja kannettavia soittimia, sekä kannettavia soittimia, joissa on myös tallennusominaisuus. Autosoittimena MD-laite vastaa täysin normaalia auton CD-soitinta. Kotikäyttöön on sekä yhdistelmälaitteistoja, joissa on useimmiten MD- ja CD-soitin, radio, vahvistin ja kaiuttimet, sekä HiFi-vahvistimeen liitettäviä erillisiä MD-soittimia.
Uusimmissa NetMD-soittimissa soittimeen voidaan siirtää musiikkia tietokoneelta. Musiikkia ei kuitenkaan voi siirtää takaisin tietokoneelle soittimessa olevan eston takia. Musiikki siirretään käyttäen SonicStage-ohjelmistoa ja Sonyn omaa tiedonsiirtoprotokollaa. Protokolla on jo lähes kokonaan saatu dokumentoitua, mutta tiedostojen siirtäminen NetMD-laitteeseen esimerkiksi libnetmd-kirjastoa käyttäen ei vielä onnistu.
Perusmallisesta MiniDisc -formaatista on kehitetty myös uudempi Hi-MD -versio. Formaatin suurin levytallennuskapasiteetti on peräti yksi gigatavu Hi-MD -levyjä käyttämällä. Hi-MD -soittimillla käyttäjä voi tallentaa omaa äänimateriaalia ATRAC-pakkauksen lisäksi lineaarisena PCM-koodauksella ja siirtää sen tietokoneelle jatkokäsittelyä varten. Sen lisäksi Hi-MD -soittimilla voidaan Hi-MD- ja MiniDisc-levyjä käyttää USB-liitännän avulla tiedostojen massamuistina samaan tapaan kuin muistikortteja.
