Mikael Kerullarios
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa ei käsitellä neutraalista näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmia neutraaleiksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Mikael Kerullarios toimi Konstantinopolin patriarkkana vuosina 1048 - 1058. Hänen syykseen voidaan lukea ortodoksisen ja katolisen kirkon välinen toinen ja viimeinen skisma.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Uran alkuvaiheet
Mikael Kerullarios syntyi vaikutusvaltaiseen perheeseen Konstantinopolissa. Hän aloitti poliittisen uransa salaliittolaisena tulevan keisarin, Konstantinus Monomakhoksen kanssa, tarkoituksenaan syöstä vallasta silloinen keisari Mikael IV. Keisarille uskolliset joukot ajoivat salaliittolaiset pakosalle, mutta Kerullarios solmi Monomakhoksen kanssa ystävyyssuhteen, joka auttoi häntä etenemään myöhemmin urallaan. Kerullarioksen poliittiset vastustajat pitivät häntä tähän aikaan vaarallisena ja suosittelivat hänelle vetäytymistä luostariin. Kerullarios ei aluksi suostunut tähän, mutta kun hänen veljensä teki itsemurhan, hän vetäytyi luostariin vapaaehtoisesti.
[muokkaa] Konstantinus Monomakhoksen valtakausi
Mikael Kerullarios eli luostarissa vuoteen 1042 asti. Tällöin hänen salaliittolaistoverinsa, Konstantinus Monomakhos nousi keisarin valtaistuimelle rauhanomaisesti, mentyään naimisiin leskikeisarinna Zoen kanssa. Kerullarioksesta tuli kertaheitolla keskeinen, joskin kiistelty hahmo keisarillisessa hovissa. Munkinvalan takia Kerullarios ei voinut tavoitella maallista uraa, joten keisari Monomakhos teki hänestä sihteerin patriarkka Aleksiokselle. Sihteerin paikka oli tuolloin hyvin vaikutusvaltainen ja hänen paikkansa Konstantinopolin kirkollisessa elämässä oli merkittävä. Aleksioksen kuoltua, Monomakhos nimitti Kerullarioksen välittömästi patriarkaksi, jättäen huomiotta jo tuohon mennessä vakiintuneen tavan antaa valitsijamiesten valita uusi patriarkka edellisen kuoltua.
[muokkaa] Suuri Skisma
Lähes välittömästi patriarkaksi tultuaan, Kerullarios lähetti läntisen kirkon piispoille ja paaville kirjeen, jossa kritisoi voimakkaasti läntisen kirkon tapoja, erityisesti happamattoman leivän käyttöä ehtoollisessa. Hänen seuraava tekonsa oli kaikkien Konstantinopolin länsimielisten kirkkojen sulkeminen ja niissä säilytetyn ehtoollisleivän tuhoaminen. Historiallisesti elettiin pahinta mahdollista aikaa tällaiselle toiminnalle. Normannit, läntisen kirkon ja Bysantin valtakunnan yhteiset viholliset, olivat hyökänneet Sisiliaan, joka oli tuolloin yhä bysanttilaisten maakunta. Paavi ja keisari ymmärsivät molemmat, että liittoutuminen hyökkääjiä vastaan oli heidän yhteisen etunsa mukaista.
Paavi Leo IX lähetti Kerullarioksen luo näiden tapahtumien vuoksi neuvottelukunnan, jonka saavutukset jäivät vähäisiksi. Kerullarios julisti avoimen skisman. Niinpä Kerullariosta vastaan laadittiin ekskommunikaatiokirjelmä, ankarin mahdollinen rangaistus, jonka kirkko voi määrätä. Idän ortodoksinen ja lännen katolinen kirkko erotettiin näin toisistaan. Vasta paavi Paavali VI kumosi ekskommunikaation vuonna 1965.
[muokkaa] Kerullarios kuninkaantekijänä
On luultavaa, että Kerullarios oli patriarkaksi tultuaan jo pitkään kuulunut Konstantinopolissa voimakkaasti vaikuttaneeseen, latinalaisvastaiseen ryhmittymään. (Nimi tulee läntisestä tavasta pitää jumalanpalveluksia latinaksi.) Kerullarios oli taitava aistimaan kansan keskuudessa vallitsevan mielialan, minkä takia hänestä tuli skisman pääarkkitehtina toimimisen jälkeen Konstantinopolin vaikutusvaltaisin mies, eräänlainen kuninkaantekijä. Theodoran hallituskaudella hän yritti julkeasti hallita keisarinnaa. Kun Mikael VI nousi valtaistuimelle, eikä ollut yhtä tottelevainen, Kerullarios järjesti vallankumouksen, nostaen tottelevaisen Isaak I:n valtaistuimelle. Isaak I kyllästyi kuitenkin pian nukkehallitsijana toimimiseen ja hankki Mikael Pselloksen kirjoittamaan syytekirjelmän, jonka perusteella Kerullarios karkotettiin Hellespontoksella sijaitsevalle saarelle maanpakoon. Matkalla Kerullariosta kuljettanut laiva haaksirikkoutui, minkä seurauksena hän kuoli.
