Miekanhiontakivi
Wikipedia
Miekanhiontakivet ovat pohjoismaisia muinaisjäännöksiä, kiviä, joissa on pitkänomainen sileä ura tai useampia uria, ikään kuin siinä olisi hiottu miekkaa. Tällä ei tarkoiteta jääkauden tai muun luonnollisen syyn tekemiä uurteita, vaan ihmisten tekemiä kaiverruksia. Miekanhiontakivien syntytapaa ja -ajankohtaa ei ole selvitetty, mutta uskotaan niiden syntyneen rautakaudella tai myöhemmin. Arvellaan, että ne olisivat liittyneet esikristillisiin uskomuksiin, mutta toisen arvelun mukaan niitä on voitu käyttää sepäntöissä. Tähän viittaisi se, että Gotlannissa monien miekanhiontakivien lähistöllä on metallinkäsittelyyn viittaavia paikannimiä, ja kivien ympäriltä on löytynyt rautakuonaa. Eräästä urasta on Gotlannissa myös löytynyt rautaa.
Miekanhiontakiviä on eniten Gotlannissa. Suomen alueella kiviä on Kanta-Hämeessä. Suomen miekanhiontakiviä ei ole arkeologisesti tutkittu, eikä niistä ole paljoa kansanperinnettä, päinvastoin kuin kuppikivistä. Suomen miekanhiontakivet ovat olleet alun perin vesistöjen rannassa, jonka perusteella on arveltu, että ne voisivat liittyä kalastustaikuuteen.
