Masennuslääke
Wikipedia
Masennuslääke, myös antidepressantti tai mielialalääke, on masennusta tai sen oireita lievittävä tai ehkäisevä lääkeaine. Niitä käytetään myös muun muassa pakko-oireisen häiriön, bulimian, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa.
Kuten monet psykiatriset lääkkeet, masennuslääkkeet keksittiin vahingossa. Ensimmäiset lääkkeet kehitettiin 1950-luvulla, jolloin eräiden lääkeaineiden sivuvaikutuksena huomattiin olevan potilaan mielentilan paraneminen. Antidepressantteja on useanlaisia, kuten vanhan polven masennuslääkkeet eli trisykliset ja uuden polven SSRI-lääkkeet. Nykyaikaisimpia lääkkeitä ovat kaksivaikutteiset masennuslääkkeet, jotka lisäävät sekä serotoniinin että noradrenaliinin määrää aivoissa. Näihin kuuluvat mirtatsapiini, venlafaksiini ja mianseriini.
Aiemmin myös rauhoittavia lääkkeitä määrättiin masennuksen pitkäaikaiseen hoitoon parempien vaihtoehtojen puutteessa, mutta 1980-luvun lopulta ja etenkin 1990-luvulta lähtien niiden sijaan on määrätty yhä useammin vähemmän riippuvuutta aiheuttavia SSRI-lääkkeitä. Kolmannen sukupolven masennuslääkkeillä ei ole samanlaisia sivuvaikutuksia kuin vanhoilla psyykenlääkkeillä oli. Esimerkiksi diatsepaamin käyttäjä tuntee lääkettä käyttäessään olevansa lääkkeen vaikutuksen alaisena. Uusien lääkkeiden käyttäjä taas ei tunne vaikutusta persoonallisuuden muutoksina tai motorisina häiriöinä.[1]
Useilla masennuslääkkeillä on jonkinlaisia sivuvaikutuksia. Erityisesti SSRI-lääkkeet aiheuttavat yleisesti seksuaalisen halun vähenemistä koko hoidon ajan. Myös itsemurha-ajatuksia saattaa esiintyä, jonka takia Lääkelaitos ei suosittele SSRI-lääkkeitä alle 18-vuotiaille.
Masennuslääkkeiden pitkäaikaisen käytön lopettaminen voi aiheuttaa esim. seuraavia vieroitusoireita: ripuli, pahoinvointi, päänsärky, hikoilu, sydämentykytys, pyörrytys, huimaus, tuntemukset neuloista tai sähköiskuista, vapina, tasapainohäiriöt, lihasjäykkyys, muistihäiriöt, aggressiivisuus, kiihtymys, ahdistus, alakulo, itkuisuus[2]. Vieroitusoireet eivät ole kuitenkaan osoitus jatkuvan lääkkeen käytön tarpeellisuudesta tai uudelleen alkavasta masennuksesta, vaan merkkejä siitä, että elimistö yrittää sopeutua lääkkeen käytön lopettamiseen [3].
[muokkaa] Masennuslääkkeitä
- SSRI-lääkkeet
- essitalopraami (Cipralex®)
- fluoksetiini (Fluoxal®, Fluoxetin®, Fluoxetine®, Fluxantin®, Fontex®, Seromex®, Seronil®)
- fluvoksamiini (Fevarin®)
- paroksetiini (Optipar®, Paroxetin®, Seroxat®)
- sertraliini (Zoloft®)
- sitalopraami (Cipramil®, Cipramil tipat®, Cipramil Unit Dose®, Citalopram®, Emocal®, Sepram®)
- Kaksikanavaiset masennuslääkkeet
- mianseriini (Miaxan®, Tolvon®)
- milnasipraani (Ixel®)
- mirtatsapiini (Remeron soltab®)
- reboksetiini (Edronax®)
- tratsodoni (Azona®)
- venlafaksiini (Efexor®, Efexor Depot®)
- MAOI-lääkkeet
- moklobemidi (Aurorix®, Moclobemid®)
- Trisyklinen masennuslääke
- amitriptyliini (Saroten®, Saroten retard®, Triptyl®)
- doksepiini (Doxal®)
- klomipramiini (Anafranil®, Anafranil retard®)
- nortriptyliini (Noritren®)
- trimipramiini (Surmontil ®)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/9705/mielenterveys.html UTA Aviisi 5/1997
- ↑ http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf Järvenpään sosiaalisairaalan bentsodiatsepiini-tietopaketti
- ↑ Lääkkeet mielen hoidossa, Matti O. Huttunen http://www.http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lmh00024&p_ylataso=&p_osio=
[muokkaa] Linkkejä
- Lääkelaitoksen ja KELAn masennuslääkekirja
- CFS-verkon psyykenlääketietopaketti
- Masennuslääkkeiden haitat (YLE Akuutti)
- Kehitteillä olevat masennuslääkkeet (englanniksi)
