Mallan luonnonpuisto
Wikipedia
Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin luonnonsuojelualue. Puisto sijaitsee Enontekiöllä, Käsivarren Lapissa. Puistoon sisältyy Iso- ja Pikku-Malla-tunturit. Kilpisjärven rannalla, lähellä Saanatunturia. Se on suojeltu vuodesta 1916 alkaen ja Suomen ensimmäiseksi luonnonpuistoksi se tuli v. 1938. Sen pinta-ala on 30 km². Luonnonpuistoa hallitsee Metsäntutkimuslaitos, ja Kalottireitti kulkee sen lävitse.
[muokkaa] Luonto
Alueella on Suomen monipuolisin tunturikasvilajisto kalkkipitoisen kasvualustan ansiosta. Joitakin tunturikasveja ei tavata missään muualla koko Suomessa ja useita luonnonpuiston lisäksi vain läheisellä Saanan ja Käsivarren alueella. Lajistoon kuuluvat mm. lapinalppiruusu, jääleinikki, tunturikallioinen, arnikki, pahta-ailakki ja tunturikatkero. Kaikkiaan puistossa kasvaa 283 putkilokasvilajia. Kasvirikkaus johtuu Mallan kaledonisesta kallioperästä, joka on muodostunut helposti rapautuvista liuskeista ja dolomiitista. Alueen korkeuden ja pohjoisuuden ansiosta lumilaikkujen sulaminen jatkuu läpi kesän ja takaa kosteuden monille tunturikasveille. Alueella elää myös harvinaisia tunturiperhosia, kuten mm. tunturisiilikäs (Grammia quenselii), pohjansiilikäs (Acerbia alpina) ja arnikkikoisa (Catastia kistrandella), joista viimeksi mainittua on tavattu Suomesta vain Mallan luonnonpuistosta v. 1929, 1934 ja 1936. Linnuista puistossa pesivät mm. sepelrastas ja piekana.
Läheinen Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema on kartoittanut alueen kasvistoa ja suorittanut alueen luonnosta useita tutkimuksia. Luonnonpuistossa sijaitseee tunnettu Kitsiputous, Kihtsekords. Alue on aidattu poroilta, joka lisää luonnonpuiston arvoa herkän tunturiluonnon säilyttäjänä. Puistossa saa kulkea lumettomana aikana vain merkittyjä reittejä myöten, joita on 15 km. Retkeilypolku vie kolmen valtakunnan rajapyykille, joka sijaitsee puiston ääripäässä.
[muokkaa] Lähteet
- METLA. Malla-Saana alue
- KILPISJÄRVI.ORG
- Metsähallitus: Luontoon.fi: Käsivarren Lapin nähtävyydet
- Metsäntukimuslaitos: Metsäntutkimus 3/2001, s. 6.
- Härkönen, T., Laitinen, J. ja Räntilä, K.: Luontomatkailijan Suomi. Otava. 1993, s. 341-343. ISBN 951-1-11522-7.
- Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s. 205. ISBN 951-31-3317-6.
Häädetkeidas 1956 | Jussarö 1956–1981 | Karkali 1964 | Kevo 1956, laajennettu 1981 | Koivusuo 1981 | Malla 1938 | Maltio 1956 | Olvassuo 1981 | Paljakka 1956, laajennettu 1981 | Pelso 1981 | Pisavaara 1938 | Runkaus 1956, laajennettu 1981 | Salamanperä 1956 | Sompio 1956 | Sukerijärvi 1981 | Sinivuori 1956 | Ulvinsalo 1956 | Vaskijärvi 1956, laajennettu 1981 | Vesijako 1956 | Värriö 1981