Lyömäsoitin

Wikipedia

Lyömäsoitin on soitin, jonka ääni syntyy lyömällä kalvoa tai tietynmuotoista kovaa kappaletta. Lyömäsoittimet voidaan jakaa membranofoneihin, joissa ääni synnytetään pingotettua kalvoa lyömällä, ja idiofoneihin, joissa ääni saadaan aikaan lyömällä levyjä tai muunmallisia kappaleita joko toisiinsa tai jollain erilaisella kappaleella. Myös kordofonien eli kielisoitinten luokkaan kuuluu joitakin lyömäsoittimia, kuten pianon edeltäjä dulcimer. Lyömäsoittimiin luetaan myös suuri määrä soittimia, joita ei lyödä vaan esimerkiksi ravistetaan (marakassi), raaputetaan (pyykkilauta) tai hierotaan (viinilasi). Jotkin lyömäsoittimet on viritetty tietylle sävelkorkeudelle, ja näitä käytetäänkin pääasiassa melodian tai harmonian synnyttämiseen. Monien lyömäsoitinten tuottaman äänen korkeus on kuitenkin epämääräinen ja soiton kannalta merkityksetön.

[muokkaa] Lyömäsoittaja

Lyömäsoitinten soittajaa kutsutaan lyömäsoittajaksi, perkussionistiksi tai lyöjäksi. Kevyessä musiikissa lyömäsoittaja soittaa usein rumpalin kanssa, värittää ja täydentää rytmikuvioita sekä tukee rumpalin soittoa. Klassisessa musiikissa lyömäsoitinryhmä tai lyömäsoittaja nähdään sinfonia-orkesterissa. Suomessa lyömäsoittaminen on suhteellisen uutta. 50-luvulla lattarimuusikko Sacy Sand sai Suomessa jonkinlaista kuuluisuutta lyömäsoittajana. Vasta 80-luvulta lähtien alkoi lyömäsoitinten tulo todella näkyä. Eräs tunnetuimmista suomalaisista lyömäsoittajista on Tapio "Mongo" Aaltonen. Lyömäsoitinten maailmaan pääsee hyvin tutustumaan kuuntelemalla esimerkiksi Santana-orkesteria.

[muokkaa] Lyömäsoittaminen

Lyömäsoittaminen vaatii makua ja musiikin tuntemusta. Pelkällä "kilkuttamisella" saa aikaan vain hämmennystä ja ärtymystä orkesterin muiden jäsenien keskuudessa. Lyömäsoittajia koulutetaan klassisen musiikin soittoon (esim. sinfoniaorkestereihin ) ja pop-, rock- ja iskelmämusiikkiin. Suomessa koulutusta lyömäsoitinten soittamiseen saa muun muassa Sibelius-Akatemialla, Tampereen Konservatoriolla ja muissa konservatorioissa ympäri maan.

[muokkaa] Lyömäsoittimia

[muokkaa] Määrättyyn sävelkorkeuteen viritettyjä lyömäsoittimia

• kello
• patarumpu
• gongi
• temppeliblokki

[muokkaa] Kromaattisia lyömäsoittimia

• marimba
• ksylofoni
• vibrafoni
• kellopeli

[muokkaa] Sävelkorkeudeltaan määrittämättömiä lyömäsoittimia

• rytmikapulat eli clavés
• kastanjetti
• guiro
• vibra-slap
• congat
• bongot
• djembe
• tamburiini
• pandeiro
• useimmat rummut
• lautanen
• triangeli
• tam-tam

[muokkaa] Etnisiä soittimia

• cajon
• darbuka
• udu
• djembe
• bata-rumpu
• tambora-rumpu
• cuica