Liberaalinen puolue
Wikipedia
Liberaalinen puolue (1880 - n. 1885) oli Suomen ensimmäinen varsinainen poliittinen puolue. Ohjelmaltaan se oli klassisen liberaali.
Suomessa esiintyi 1860-luvulta alkaen ryhmittymä, joka julkaisi Helsingfors Dagblad -lehteä ja vaati Suomelle laajempia perustuslaillisia oikeuksia, ihmisoikeuksia ja vapaata markkinataloutta. Heidän vaikutuksensa valtiopäivillä oli erittäin suuri 60-luvulta 80-luvun alkuun.
Kun liberaalien asema kielitaistelun vaikutuksesta kävi heikommaksi, he julkaisivat 1880 Leo Mechelinin johdolla ohjelmansa. Kielitaistelussa he asettuivat sovinnolliselle kannalle: suomen kieli tulisi nostaa samaan asemaan ruotsin kielen kanssa, mutta kumpaakaan kieltä ei pitäisi syrjiä.
Suomalaisen puolueen vanha johtaja J. V. Snellman ryhtyi ankaraan vastahyökkäykseen ja syytti liberaaleja ruotsalaisten hännystelijöiksi, ruotsalaiset taas syyttivät liberaaleja liiaksi suomalaisia suosivaksi. Vielä alussa liberaalit saivat enemmistön valtiopäivävaaleissa mutta pian kieliriita vei heiltä elintilan ja Mechelinin läheisimmät työtoverit, Robert Lagerborg ja Robert Castrén, kuolivat pian, jolloin Dagbladet kuihtui pois ja vähitellen liberaalit liittyivät kielipuolueisiin, lähinnä ruotsalaisiin, minkä perua RKP:kin oli pitkään melko liberaali. Castrénin monet sukulaiset nousivat nuorsuomalaisten johtohahmoiksi, etummaisena Jonas Castrén.
Mechelin kuitenkin pysyttäytyi sitoutumattomana ja kohosi perustuslaillisten puolueiden sortovallan vastaisen taistelun johtohahmoksi ja myöhemmin senaatin johtoon (1905-1908), jolloin hänen hallituksensa sääti Suomeen kansalaisvapaudet (mm. poisti sensuurin) ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden (eduskunnan). Hänen vaikutuksensa jäi elämään paitsi RKP:n etenkin muiden perustuslaillisten kautta, näitä kun olivat mm. viisi ensimmäistä presidenttiä.
[muokkaa] Puolueen ohjelma
Puolueen ohjelma oli lähinnä klassisen liberaali. Siinä vaadittiin perustuslaillista demokratiaa, kansalaisvapauksia (kuten paino- ja uskonvapautta) ja vapaata markkinataloutta, vallan hajauttamista, niin säätyyn perustuvien kuin yksityistenkin etuoikeuksien poistamista ja kaikkien ihmisten täyttä tasa-arvoa (lain edessä).
Puolue korosti, ettei tämä tarkoita valtiolle passiivista roolia: valtion on perustettava kouluja ja oppilaitoksia, parannettava kulkuneuvoja sekä taloudellista lainsäädäntöä ym. rajoittamatta yksilöiden toimintavapautta.
Vanhempien ilmausten mukaan Mechelin kannatti "desentralisatsionia" ja vastusti "valtiososialismia, klerikalismia, puolue-egoismia, byrokratismia ja militarismia".
