Leo Lastumäki
Wikipedia
Leo Lastumäki (s. 28. joulukuuta 1927 Lapinkangas, Liminka) on suomalainen näyttelijä. Kansakoulun jälkeen Lastumäki kävi veturikoulun 1946–1948 ja toimi mm. veturinlämmittäjänä vuosina 1944–1952. Näyttelijänä Lastumäki oli mm. Porissa (1952–54), Imatralla, Tampereen Teatterissa, vierailevana näyttelijänä Mikkelissä, Kemissä, Vaasassa ja Helsingissä. Lastumäki vieraili Vesilinnan kesäteatterissa 1954–55. Tv-työt alkoivat vuonna 1964: Petteri Pyörittäjä, Ilkamat, Merirosvoradio, ÄWPK – Älywapaa palokunta, Heksa ja Leksa, Ällitälli, Elokuu, Veikko Huovinen -filmatisoinnissa Lampaansyöjät, Tulitikkuja lainaamassa (Mulon Jussi Partanen). Free lance -näyttelijänä Lastumäki on toiminut vuodesta 1973 lähtien. Hänet tunnetaan useista rooleistaan 50 vuoden aikana etupäässä komedioissa. Speden Uuno Turhapuro -filmeissä Lastumäki on ollut useasti.Viimeisimmän teatteriroolin hän teki 2006 Martti Kadeniuksen ohjaamassa "Maa on syntinen laulu" -näytelmässä, jossa hän näytteli Mäkelän-Äijän osan. Tämän jälkeen hän on vetäytynyt julkisuudesta ja on siirtynyt viettämään eläkepäiviään Rovaniemelle Yli-Nampaan.
Sven Pahajoki kirjoitti henkilöhistorian Leo Lastumäen muistelmat v. 2002 (Tarinoita elämän varrelta). Lastumäki on harrastanut mm. skeet-ammuntaa (SM-kultaa) ja hänet tunnetaan innokkaana metsästäjänä.
Lastumäen pituus on 195 cm ja häntä sanottiin aikoinaan Suomen suurimmaksi näyttelijäksi.lähde?
[muokkaa] Lastumäen elokuvaura
- Olemme kaikki syyllisiä, 1954
- Oi, muistatkos, 1954
- Villi Pohjola, 1955
- Elokuu, 1956
- Herra sotaministeri, 1957
- Pekka ja Pätkä neekereinä, 1960
- Komisario Palmun erehdys, 1960
- Justus järjestää kaiken, 1960
- Kun tuomi kukkii, 1962
- Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika, 1970
- Laulu tulipunaisesta kukasta, 1971
- Lampaansyöjät, 1972
- Viu-hah hah-taja, 1974
- Viimeinen savotta, 1977
- Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy, 1978
- Piilopirtti, 1978
- Tup-akka-lakko, 1980
- Mitäs me sankarit, 1980
- Tulitikkuja lainaamassa, 1980
- Kaikenlaisia karkulaisia, 1981
- Uuno Turhapuro menettää muistinsa, 1982
- Koomikko, 1983
- Ihmiselon ihanuus ja kurjuus, 1988
- Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla, 1990
- Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti, 1992
- Pekko ja massahurmaaja, 1995
- Pekko ja muukalainen, 1996
- Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava, 1997
- Pekko ja unissakävelijä, 1997
- Dirlandaa, 1999
- Viiru ja Pesonen, 2000 (suomalainen ääni)
- Sammakoiden ennustus, 2003 (suomalainen ääni)
- Koirankynnen leikkaaja, 2003
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Leo Lastumäki Elonetissä
- Leo Lastumäki Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- Tenho Tiilikainen: Leo Lastumäki palaa toviksi tutulle näyttämölle (haastattelu) 3. syyskuuta 2003. Etelä-Saimaa. Viitattu 25. lokakuuta 2003.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Keränen, Pekka (1983): Tuulimaa. Limingan kotiseutukirja. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. s. 399.
- Pahajoki, Sven (2002): Tarinoita elämän varrelta / [muistellut] Leo Lastumäki. Tampere. Revontuli 2002. ISBN 952-5170-29-2.
