Lehtokotilo
Wikipedia
| Lehtokotilo | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Arianta arbustorum Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
Lehtokotilo (Arianta arbustorum) on 15–25 mm pitkä kotilo. Se elää Suomessa maan eteläpuoliskolla, etupäässä rannikkoseudulla lehtomaisissa metsissä ja puutarhoissa. Se kiipeilee taitavasti kookkaissa kasveissa ja pensaissa syöden kasvien lehtiä. Kova kalkkikuori suojaa kotiloita rastailta ja muilta petolinnuilta. Siilit syövät innokkaasti kotiloita. Lehtokotiloiden lempiruoka on nokkoset.lähde?
Viime vuosien säät ovat suosineet lehtokotiloiden lisääntymistä ja nyt niitä on runsaasti lähes koko Etelä-Suomessa. Kotilot ovat vaarattomia ihmisille, mutta ikäviä runsastuttuaan. Itä-Uudellamaalla laji on viimeisten vuosikymmenten ajan runsastunut niin, että lajia myös nimitetään "Porvoon kotiloksi".lähde?
Lehtokotilo viihtyy kosteissa kasvustoissa, etenkin pehmeälehtiset kasvit ovat sen herkkua. Ne voivat syödä päivässä kasviravintoa jopa kolmasosan painostaan. Kotilon tekemät vioitukset näkyvät reikinä lehdissä.
Lehtokotilo on helposti tunnistettavissa: aikuinen on noin 2 cm:n läpimittainen, tummanruskea ja kovakuorinen. Sukukypsän lehtikotilon tunnistaa kuoren suun valkoisesta reunasta. Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa aina kahden viikon välein. Pitkä kuiva kausi voi pysäyttää munimisen.
Lehtokotiloja pidetään myös lemmikkinä kuin muitakin kotiloja esim Akaattikotiloa.
[muokkaa] Lehtikotiloiden torjunta puutarhassa
- Torjunta pitää aloittaa heti, kun kotiloita ilmestyy, jotta ne eivät pääse lisääntymään.
- Mekaanisin keinoin kotiloita ja niiden leviämistä voidaan pitää kurissa kitkemällä kasvustoista rikkaruohot (mm. nokkonen ja voikukka ovat kotilon herkkua) ja huolehtimalla nurmikon leikkuusta säännöllisesti. Kotilot viihtyvät ojan reunoilla, joutomailla ja pitkässä heinikossa. Näiden alueiden siistiminen pihan laidoilla heikentää kotiloiden menestymistä.
- Luonnonmukaisin torjuntakeino on kerätä kotilot pois ja tappaa ne kaatamalla niiden päälle kiehuvaa vettä, polttamalla ne esimerkiksi puu-uunissa, upottamalla ne tuhkaan tai levittämällä kalkkia niiden päälle.
- Kasvien tyvelle, kasvimaan reunaan ja oman tontin rajoille voi levittää kalkkia, piimaata, vermikuliittia, tuhkaa, munankuoria tai hiekkaa kotiloiden kulkuesteeksi. Tuhka- ja kalkkikäsittelyt pitää uusia sateen jälkeen. Olutansa ei tehoa lehtokotiloon.
- Kotilot syövät kuolleet lajitoverinsa. Kuolleita kotiloita ei tästä syystä saa jättää tai laittaa maahan, vaan ne on kerättävä muovipusseihin ja pantava kuolleet kotilot sekajäteastioihin.
- Saatavilla on myös siroteltavia syöttivalmisteita (Mesurol, Ferramol), jotka ovat tappavia kotiloille. Niitä suositellaan mm. kesäkukka- ja perennapenkkeihin sekä hyötypuutarhan ympärille, ei saa käyttää maustevihanneksille. Rautafostaatti tehonnee myös.
- Kotiloista täydellisesti eroon pääseminen on vaikeaa. Parasta olisi raivata tontilta pois lehtikasat, avokompostit, risukasat, karike ja kaikki, mikä antaa kosteita suojia kotiloille, myös ojat ja kuopat pitäisi täyttää. Pitkä, kylmä, lumeton syksy ja vähäluminen talvi auttavat kotiloiden tuhoamisessa.
- Kotiloiden hävittäminen vaatii kärsivällisyyttä ja naapureiden yhteistyötä munimispaikkojen tuhoamiseksi. Erityisesti lehti- ja risukasat ovat kotiloille hyviä talvehtimispaikkoja.
- Älä siirrä kasveja tai maata paikasta toiseen. Kotilot voivat kulkeutua niiden mukana.
