Lain säätäminen
Wikipedia
Lain säätäminen eli lainsäädäntövaltaa käyttää Suomessa eduskunta. Vallan kolmijako-opin mukaan lainsäädäntävalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta siitä luovuttiin kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Nykyään Suomi on parlamentaarinen, eli eduskunta on muita tärkeämpi valtioelin. Lakien säätäminen on eduskunnan keskeisin tehtävä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Erilaiset lait
Laki on Suomessa eduskunnan antama velvoittava säädös. Laki koostuu muun muassa velvoittavista oikeusnormeista ja sisältää usein erilaisia määritelmiä. Oikeuslähteenä laki on sen soveltajaa vahvasti velvoittava. Oikeusnormit ovat kieltäviä, käskeviä tai sallivia. Lait jakautuvat kahteen tyyppiin: perustuslakiin ja tavallisiin lakeihin. Tavalliset lait säätelevät kansalaisen jokapäiväistä toimintaa. Perustuslaissa asetetaan mm. valtiojärjestys, perusoikeudet, lainsäädäntöjärjestys ja maanpuolustus. Perustuslaki ohittaa tavalliset lait ristiriitatilanteessa. Esimerkiksi "Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla" (perustuslaki 127 §) tarkoittaa, että tästä oikeudesta ei voi säätää lakia alemmantasoisella säädöksellä (asetuksella, sotilaskäskyllä tms.)
[muokkaa] Lain säätäminen (tavallinen laki)
[muokkaa] Lainsäädäntöaloite
Lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä taikka kansanedustajan lakialoitteella, joka voidaan tehdä eduskunnan ollessa koolla. Yleisimmin lakiehdotus tulee eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esityksenä. Hallitus antaa vuosittain noin 300 esitystä laiksi. Hallituksen esitykset valmistellaan ministeriöissä, ja presidentti antaa ne eduskunnalle.
[muokkaa] Lähetekeskustelu
Lain käsittely alkaa lähetekeskustelulla eduskunnan täysistunnossa. Käsittelyn päätteeksi päätetään esityksen lähettämisestä valiokunnan käsiteltäväksi. Eduskunta ei tässä vaiheessa päätä lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Lähetekeskustelussa kansanedustajat tuovat ilmi näkökulmia, jotka valiokunta voi ottaa huomioon valmistellessaan mietintöään. Hallituksen esitystä voidaan täydentää antamalla uusi täydentävä esitys tai se voidaan peruuttaa. Täydentävää esitystä ei voida antaa sen jälkeen, kun asiaa valmistellut valiokunta on antanut mietintönsä.
[muokkaa] Valiokuntakäsittely
Valiokunta laatii eduskunnan kannan esitykseen. Se pyrkii ottamaan huomioon mahdollisimman monta näkökulmaa ja kuulee asiantuntijoita, kansalaisjärjestöjä ja erilaisia eturyhmiä. Valiokunta voi esittää lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana tai muutettuna – tai se esittää esityksen hylkäämistä. Valiokunnan enemmistön kannan kanssa eri mieltä olevat voivat jättää mietintöön eriävän mielipiteen.
Valiokuntia on viisitoista. Ne ovat suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ja ympäristövaliokunta. Perustuslakivaliokunnalla on erikoisrooli myös perustuslain tulkitsijana.
[muokkaa] Ensimmäinen käsittely
Valiokuntakierroksen jälkeen laki palaa eduskuntaan. Ensimmäisessä käsittelyssä asiasta käydään ensin yleiskeskustelu ja sitten yksityiskohtainen käsittely. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä päätetään lain sisällöstä. Tässä vaiheessa pykälistä tarvittaessa äänestetään ja lakiin voidaan ehdottaa muutoksia (yleensä) opposition toimesta.
Mikäli laki muuttuu merkittävästi, lähetetään se vielä suureen valiokuntaan. Suuri valiokunta käy läpi muutokset ja antaa mietintönsä niiden tarpeellisuudesta. Suuresta valiokunnasta laki palaa eduskuntaan jatkettuun ensimmäiseen käsittelyyn.
[muokkaa] Toinen käsittely
Toisessa käsittelyssä päätetään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Sen sisältöön ei voida enää puuttua. Eduskunta voi kuitenkin hyväksyä ponnen (lausuman), joka yleensä sisältää hallitukselle suunnatun toivomuksen ryhtyä johonkin toimenpiteeseen käsitellyssä asiassa. Ponsi on usein asiaa valmistelleen erikoisvaliokunnan ehdotus, jolloin sen hyväksyminen on todennäköistä, mutta ponsia voivat ehdottaa myös yksittäiset kansanedustajat.
Toinen käsittely voi alkaa aikaisintaan kolmantena päivänä ensimmäisen käsittelyn päättymisestä.
Lain hylkäämiseen tai hyväksymiseen riittää yksinkertainen äänten enemmistö.
[muokkaa] Presidentin vahvistus
Laki voi astua voimaan vasta kun presidentti on vahvistanut sen. Presidentti voi siis käyttää suspensiivista veto-oikeutta ja jättää lain allekirjoittamatta. Jos presidentti ei allekirjoita lakia se palautuu eduskuntaan uudelleen valmisteltavaksi. Mikäli eduskunta kuitenkin hyväksyy lain muuttumattomana uudelleen, astuu se voimaan ilman presidentin allekirjoitusta.
[muokkaa] Lain säätäminen (perustuslaki)
Perustuslaki eroaa tavallisista laeista siinä, että sen muuttaminen on hitaampaa. Perustuslaki hyväksytään ensin yksinkertaisella enemmistöllä toisessa käsittelyssä lepäämään. Eduskuntavaalien jälkeen laki voidaan hyväksyä muuttumattomana 2/3 enemmistöllä.
Perustuslain muutosta voidaan nopeuttaa, mikäli se julistetaan eduskunnan 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi. Tämän jälkeen laki voidaan hyväksyä 2/3 enemmistöllä.
