Kylmänkukat
Wikipedia
| Kylmänkukat | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Pulsatilla regeliana | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Kylmänkukat Wikispeciesissä |
Kylmänkukat (Pulsatilla) ovat leinikkikasveihin kuuluva suku. Ne ovat läheistä sukua vuokoille (Anemone), joihin muun muassa Linné katsoi niiden kuuluvan. Kylmänkukkien noin 30 lajia ovat levinneet Pohjois-Amerikan preerioille ja Euraasian aroseuduille.
[muokkaa] Tuntomerkit
Kylmänkukat ovat melko matalia, lähes kauttaaltaan tuuheakarvaisia ruohoja. Niiden lehdet ovat hyvin kapealiuskaiset. Suuret, nuokkuvat ja kellomaiset kukat sijaitsevat yksittäin kukkavarsissa ja ne ovat väriltään usein punavioletista tummansiniseen. Niiden terä- ja verholehdet ovat yhdistyneet pelkiksi kehälehdiksi. Emiö on suurikokoinen, heteet puolestaan lyhyitä. Kukinnan jälkeen kukkaperä ja emin vartalot alkavat kasvaa huomattavasti. Siitä kehittyy koristeellinen, pitkäkarvainen siemenkota. Kylmänkukat ovat kevään ensimmäisten kukkijoiden joukossa.
[muokkaa] Esiintyminen Suomessa
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi lajia: vaarantunut kangasvuokko (P. vernalis), joka kasvaa Etelä-Suomen kuivilla harjukankailla ja jonka suuret valkoiset kukat ovat ulkopinnaltaan punertavat, sekä violettikukkainen hämeenkylmänkukka (P. patens), jota esiintyy hyvin harvinaisena Hämeenlinnan ympäristössä ja Karjalankannaksella. Aiemmin maassa esiintyi luonnonvaraisena myös lännenkylmänkukkaa (P. vulgaris), joka kuitenkin hävisi 1900-luvun alussa. Nykyisin kasvatetaan puutarhoissa useita lajeja, kuten lännen- eli tarhakylmänkukkaa ja vuorikylmänkukkaa (P. montana).
