Kuivatislaus
Wikipedia
Kuivatislaus eli pyrolyysi (myös destruktiivinen tislaus) on kemiallinen reaktio, jossa orgaanisia kiinteitä aineita hajotetaan kuumentamalla ilman hapen pääsemättä vaikuttamaan prosessiin. Nimitys johtuu siitä, että aine fraktioidaan ("tislataan") sellaisenaan (kuiviltaan); kyse ei kuitenkaan ole, kuten tislauksessa, aineensiirron yksikköoperaatiosta (fysikaalisesta reaktiosta), vaan kemiallisesta reaktiosta. Kuivatislaus on voimakkaasti pelkistävä reaktio, ja se pilkkoo makromolekyylejä komponentteihinsa, rikkoo estereitä ja amideja, ja erottaa pieniä molekyylejä. Tavallisimmat kuivatislaustuotteet (alitteet) ovat koksi, terva ja sysi. Tisleenä saatuja tuotteita ovat vesi, hiilimonoksidi, erilaiset hiilivedyt, etikkahappo, metanoli, ammoniakki, fenolit ja orgaaniset emäkset.
Pyrolyysissä käytetään joko vakuumia (tyhjiöpyrolyysi) tai inerttiä atmosfääriä, kuten typpeä syrjäyttämään ilman happi. Teollisuuden pyrolyysireaktiot tehdään pääsääntöisesti 200 - 500 °C:n lämpötilassa.
Teollisuudessa kuivatislataan mm. puuta, kivi- ja ruskohiiltä, turvetta ja hartsia. Puun kuivatislausta ovat muun muassa miilunpoltto ja tervanpoltto. Puun kuivatislauksessa saadaan mm. tervaa, etikkahappoa, metanolia, asetonia ja tärpättiä. Kivihiilen kuivatislauksessa saadaan valokaasua, koksia, ammoniakkia, raakaa bentseeniä sekä kivihiilitervaa. Tervanpoltto on eräs kuivatislauksen perinteinen sovellus. Nykyaikainen rauta- ja terästeollisuus sai alkunsa vasta Abraham Darbyn kehitettyä 1709 kivihiilen pyrolyysin, jolla saatiin masuunin raaka-aineeksi kelpaavaa koksia.
