Kirkkovene

Wikipedia

Kirkkovene Sulkavan soudussa, kilpa-airoilla

Kirkkovene on pitkä puinen soutuvene, jota erityisesti käytettiin ennen vanhaan kirkkomatkoilla.

Kirkkoveneiden ensimmäinen esikuva lienee viikinkien käyttämissä veneissä. 1600-luvun uskonpuhdistuksesta lähtien kirkko alkoi vaatia veneiden ylläpitoa, mikä selittää kirkkoveneiden laajan levinneisyyden. Kirkkoveneen rakennutti ja omisti tavallisesti usean talon muodostama veneyhtiö, jonka osakkaita olivat maalliset talonpojat. Jokainen osakas omisti airon tai airoparin. Veneyhtiön johtaja ja veneen peränpitäjä oli yleensä vanhin isäntä. Tilattomat saivat lunastaa paikan veneessä maksamalla korvausta, osallistumalla kustannuksiin tai soutamalla.

Nykyään kirkkoveneet ovat suosittuja kilpasoudussa, jolla myös on perinteet entisajan kirkkomatkoissa.

[muokkaa] Kilpakirkkovene

Nykyisissä kilpailukäyttöön tarkoitetuissa kirkkoveneissä on 14 soutajaa ja perämies. Soutu tapahtuu perämiehen edessä olevan, tahtiairoissa istuvan parin asettaman tahdin mukaan. Perämies toimii veneen ohjaajana ja soutajien kirittäjänä.

Penkkirakenteita ovat

kiinteä (perinteinen)
kiinteä päällystettynä liukkaalla materiaalilla eli viiralla (sekä penkissä että housuissa)
rullapenkki (olympiaveneistä)
rullapenkki on sallittu nykyään suurimmassa osassa kirkkovenekisoja.

Kilpaveneen kilpailussa käytettävät rakennesäännöt määrittelee Suomen soutuliitto.

Huippuvarustellussa kilpakirkkoveneessä on nykyisin mm. kaiuitinlaitteisto, tahtimittari, GPS-vauhti/reittimittari ja pilssipumppu.

Monilla yhteisöillä, mm. turenkilaisella Kiipulan koulutus- ja kuntoutuskeskuksella, on oma kirkkovene.

Suomen suurin kirkkovenekilpailutapahtuma on Sulkavan suursoudut.

[muokkaa] Triviaa

Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa.
Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot.

Ulkomailla, lähinnä Kanadassa, kirkkoveneistä on käytetty nimitystä "Viking boat"
Nykyaikainen kirkkovene on yllättävän merikelpoinen, sillä on soudettu muun muassa Rein-joella ja Inkoosta Suomenlahden yli Tallinnaan.^[1]
Seurasaaren ulkomuseon juhannuskokon sytyttää museon kirkossa vihitty juhannusvihkipari, joka tuodaan paikalle kansallispukuisin soutajin varustetulla museon omalla kirkkoveneellä.