Kesyrotta
Wikipedia
| Kesyrotta | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Lajit | ||||||||||||||||||||||
| Mustarotta Rattus rattus Isorotta Rattus norvegicus |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
Kesyrotta on lemmikkieläimenä pidettävä rotta. Kesyrottien jalostus alkoi 1800-luvulla isorotasta. Myös mustarotasta kesytettyjä rotuja on, mutta ne ovat huomattavasti harvinaisempia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rotumääritelmä
Kesyrotista on useita väri- ja kuviomuunnoksia. Suomessa turkkimuunnoksia on virallisesti kaksi: sileäkarvainen ja kiharakarvainen (rex). Muualla maailmassa rotista kasvatetaan muitakin turkkimuunnoksia, mm. pitkäkarvaisia, lisäksi löytyy kokonaan karvattomia rottia. Naarasrotta painaa noin 300–600 g, urosrotta noin 500–900 g. Häntä on lähes karvaton, suomupäällysteinen, vahva ja taipuisa. Pituudeltaan häntä on noin rotan ruumiin mittainen.
Naaras on urosta kevytrakenteisempi, sirompi ja usein pehmeäkarvaisempi. Aikuisella uroksella on häntänsä juuressa selvästi erottuvat kivekset, kun taas naaraalla vatsassaan kaksi riviä nisiä. Uroksen kivekset erottuvat selvästi jo luovutusikäisellä (5 vko) poikasella, mikäli ne ovat laskeutuneet normaalisti. Virallista rotumääritelmää valvoo Suomen Kesyrottayhdistys.
Värejä ovat mm. black, agouti, topaz, cinnamon ja mink ja kuviomuunnoksia mm. hooded, variegated, capped, irish ja badger (ent. american berkshire).
[muokkaa] Hoito
Kesyrotta on älykäs ja sosiaalinen laumaeläin. Siksi rottaa ei saa koskaan pitää yksin, vaan niitä on oltava vähintään kaksi. Rotat asutetaan aina vain saman sukupuolen yksilöiden kanssa. Yleisimmin rottia myydään 1-30€, joskin Suomen Kesyrottayhdistyksen suositushinta on 15-25€. Halvemmat rotat saattavat olla ns. pentutehtaista, muuten huonosti hoidettuja tai vahinkopoikueista.
[muokkaa] Häkki
Rotat tarvitsevat tilavan häkin, vähimmäispohjapinta-ala kahden rotan häkissä on 60x40cm. Häkissä olisi myös hyvä olla korkeutta runsaasti, sillä rotat (erityisesti naaraat) pitävät kovasti kiipeilemisestä. Häkkiin voi itse rakentaa tasoja verkosta tai umpinaisesta materiaalista, jos siinä ei niitä valmiiksi ole. Häkin voi halutessaan rakentaa vaikka kokonaan itse. Häkki tulee sijoittaa valoisaan, muttei auringonpaisteiseen paikkaan lattiatason yläpuolelle. Lattia ei ole paras paikka häkille, sillä rotat ovat hyvin herkkiä vedolle ja kylmälle. Häkin ilmanvaihtoon tulee kiinnittää huomiota, koska rotta saa helposti hengitystieoireita häkkiin virtsasta kertyvästä ammoniakista. Terraariotyyppistä asumusta ei tästä syystä suositella.
Jokaisen häkin vakiovarusteisiin kuuluu juomapullo ja ruokakuppi tai kaksikin, toinen kuiva- ja toinen tuoreruuille. Suojainen pesäkoppi on usein rotille mieleen. Nukkumapaikka valitaan usein mahdollisimman korkealta, joten ylin taso tai riippumatto saatavat miellyttää rottaa pohjalla olevaa koppia enemmän. Häkin sisustuksessa voi käyttää mielikuvitustaan ja järjestää rotille putkia, riippumattoja yms. virikkeiksi, kunhan pitää mielessä että rotille pitää silti jättää myös vapaata tilaa liikkumiseen.
[muokkaa] Kuivikkeet
Kuivikkeina toimivat parhaiten pölyämättömät haapahakkeet ja puupelletit. Pölyäviä kuivikkeita tulisi välttää, sillä rotat ovat herkkiä saamaan hengitystieinfektioita. Häkki tulisi siivota säännöllisesti n. 1–2 kertaa viikossa. Siivoamisen yhteydessä likaantuneet kuivikkeet vaihdetaan uusiin ja pohjalaatikko, tasot ja muut sisustusmateriaalit sekä tarvittaessa koko häkki pestään kuumalla vedellä ja myrkyttömällä pesuaineella. Halutessaan voi pienempiä siivoustoimenpiteitä, kuten vessanurkkauksen purujen vaihtoa ja riippumattojen vaihtamista, suorittaa vaikka joka päivä.
[muokkaa] Ulkoilu
Vaikka rotilla olisikin tilava häkki, se yksistään ei riitä täyttämään niiden liikunnan tarvetta, ja siksi niitä tulee ulkoiluttaa häkin ulkopuolella päivittäin, tietenkin tarkasti vartioituina. Ulkoilualueella olisi hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
- Sähköjohdot on nostettava rottien ulottumattomiin tai muuten suojattava.
- Pienet kolot, raot ja muut paikat, jonne rotta saattaa päästä ja joista rottaa on vaikea saada pois, olisi syytä tukkia. Rotta pääsee kulkemaan hyvin pienistä raoista, kaikki halkaisijaltaan yli kaksisenttiset aukot on siis otettava huomioon.
- Rotat ovat hyviä kiipeilemään, joten helposti särkyvät koriste-esineet yms. on syytä korjata pois niiden ulottuvilta.
- Rotat saattavat repiä tekstiilejä ja nakertaa esimerkiksi kirjoja. Lisäksi niillä on taipumus merkitä reviirinsä virtsatipoilla.
Rotille voi ulkoilun ajaksi keksiä virkikkeitä ja puuhaa rakentamalla niille esteratoja tms. Rotta pitää yleensä myös kovasti rapsuttelusta ja silittelystä, ottaa mieluusti nokoset omistajan sylissä ja on muutenkin hyvin seurallinen ja viehättävä lemmikki. Rotta ei välttämättä ole pienestä lähtien täysin kesy eli rotat eivät välttämättä heti itse uskalla tulla omistajan kädelle, joten rottia kannattaa esimerkiksi ruoalla houkutellen houkuttaa syliin ja kädelle.
[muokkaa] Hoitotoimenpiteet
[muokkaa] Pesu
Normaalisti kesyrottaa ei tarvitse pestä, sillä se huolehtii omasta hygieniastaan. Rotan likaantuessa tai ennen näyttelyä pesu voi kuitenkin. Joillakin uroksilla hormonipitoista eritettä rasvaa kertyy iholle niin nopeasti, että ne tarvitsevat säännöllistä pesua.
Pesu suoritetaan vedellä ja joko lemmikkishampoolla tai voimakkaammalla pesuaineella, esimerkiksi hyvin rasvaa poistavalla astianpesuaineella. Hajustettuja pesuaineita ei koskaan tulisi käyttää. Pesuvesi saa olla reilusti kädenlämpöä lämpimämpää. Päätä ei kastella, vaan tarvittaessa nenän- ja silmänympärykset puhdistetaan kostutetulla vanulla. Pesuainekäsittelyn jälkeen rotta huuhdellaan huolellisesti ja kuivataan pyyhkeeseen. Rotan häntä voidaan rasvata hajustamattomalla perusvoiteella jonka jälkeen eläin siirretään kuivumaan vedottomaan, lämpimään paikkaan.
[muokkaa] Kynsien leikkaus
Rotan kynnet kasvavat nopeasti eivätkä lemmikkioloissa juuri kulu. Mikäli rotta ei itse pure kynsiään lyhyiksi (mikä on usein stressin oire), ne tulee leikata säännöllisesti. Liian pitkiksi ja teräviksi päässeet kynnet repeytyvät helposti ja saattavat lisäksi vääristää jalan asentoa kävellessä.
Kynnet leikataan kynsileikkureilla tai eläinten kynsisaksilla. Kynnestä leikataan terävä kärkiosa. Leikattaessa varotaan kynsihermoa, johon osuminen on hyvin kivuliasta. Lisäksi hermo vuotaa runsaasti verta.
Kynsien leikkaaminen onnistuu parhaiten ottamalla rotta tukevaan puristusotteeseen oman keskivartalon ja toisen kyynärvarren/käden väliin. Leikattavasta jalasta otetaan tukikäden sormilla napakka ote ja toisella kädellä leikataan kynnet.
[muokkaa] Ruokinta
Perusravinnoksi rotalle tarjotaan siemenseosta tai rotta- ja hiiripellettejä. Rotille tarkoitettua siemenseosta saa useimmista eläinkaupoista valmiina. Pelletit ovat n. pikkusormen paksuisia, parin sentin mittaisia "pötköjä", puristeita joissa on kaikki tarvittavat ravintoaineet oikeassa suhteessa. Pellettejä käytetään helppoutensa vuoksi mm. suurten rottamäärien ruokinnassa, mutta toisaalta ne ovat sangen mielenkiinnotonta syötävää, toisin kuin vaihtelevasisältöiset siemensekoitukset. Lisäksi rotille tulisi antaa päivittäin jotain tuoreruokaa. Tuoreruoaksi käy melkeinpä mikä hyvänsä mitä ihmisetkin syövät, pienin poikkeuksin kuitenkin, eli rasvaisia, suolaisia ja voimakkaasti maustettuja ruokia ei tulisi rotille tarjoilla. Myös kaalia, herneitä, sipulia ja sitrushedelmiä on hyvä välttää. Rotta on kaikkiruokainen nisäkäs, joten se tarvitsee ravinnossaan myös pieniä määriä eläinperäisiä proteiineja. Pieni määrä jauhelihaa, kananmunaa tai esim. koiranruoka-nappuloita on rotalle riittävä liharuoan määrä pari kertaa viikossa tarjottuna. Liika eläinproteiinin saanti sattaa aiheuttaa rotalle iho-oireita.
[muokkaa] Elinkaari
Rotat tulevat sukukypsiksi n. 5 viikon ikäisinä. Naarasrotta on kiimassa 4–5 päivän välein. Kiimainen naarasrotta on tavallista aktiivisempi ja saattaa etenkin käsiteltäessä vikistä, jäykistyä kuin astuttavaksi ja "pöristellä" korviaan. Lauman muut naaraat usein hyppivät kiimaisen yksilön selkään kuten uros naarasta astuessaan.
Rottien parittelu kestää vain muutaman sekunnin, mutta uros ja naaras saattavat paritella jopa kymmeniä kertoja yhden kiiman aikana. Astuttava naaras taivuttaa selkärankansa lordoosiin, jolloin uros pääsee astumaan sen. Tiineysaika on noin 3 viikkoa. Naaras voi tulla kantavaksi heti synnytettyään, joten uros ja naaras tulee ehdottomasti erottaa toisistaan hyvissä ajoin ennen synnytyksen lähestymistä.
Poikasia syntyy yleensä 8–14 ja ne ovat syntyessään karvattomia ja "sokeita", mutta niillä on jo viikset ja kynnet. Tummat värialueet alkavat hahmottua muutaman päivän iässä ja noin viikon ikäisille poikasille alkaa kasvaa turkki. Silmät aukeavat noin kahden viikon iässä.
Poikaset voi vieroittaa emostaan 4 viikon ikäisinä ja luovuttaa uudelle omistajalle 5–7 viikon ikäisinä. Uros- ja naaraspoikaset on erotettava toisistaan viimeistään viiden viikon iässä, jotteivat urokset pääse astumaan naaraita.
Rotta on täysikasvuinen noin puolivuotiaana. Osa rotista kasvaa tämänkin jälkeen hieman.
Kesyrotta elää keskimäärin 2–2½ vuotta. Kuolinsyinä merkittäviä ovat hengitystiesairaudet (esim. Mycoplasma) ja kasvaimet. Erityisesti naaraat ovat kasvainherkkiä runsaan nisäkudoksen vuoksi.
