Kehitysromaani

Wikipedia

Kehitysromaani (saks. Bildungsroman) on kaunokirjallisuuden genre, joka kehittyi Saksassa valistuksen aikaan ja oli suosittu 1800-luvulla. Kehitysromaaneissa kertoja esittää päähenkilön persoonan - yleensä nuoren ihmisen - psykologista, moraalista ja yhteiskunnallista muotoutumista.

Tunnetuimpia 1800-luvun kehitysromaaneja ovat Goethen Wilhelm Meisterin oppivuodet sekä Gottfried Kellerin Viheriä Heikki.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: sopiiko tänne tässäkään muodossa?

[muokkaa] Ihmisyyskasvun kehitysromaanit

Usein tällaisissa ihmisyyskasvun draamoissa näytetään jonkun henkilön omia entisiä jälleensyntymiä, useampiakin, joiden kautta ihminen on saanut kasvaa siihen tasoon, jota hän näytelmässä esittää. Tällainen vertaus on myös Raamatussa, kun kuninkaan pojalla on häät (eli uuteen ihmisyyden tasoon vihkimys eli henkinen uudestisyntymä). Tällaista henkilöä tavallisesti kuvaillaan kuninkaallisena, useimmiten juuri ”ihmisyyden prinssinä”, kuten prinssi Tamino Taikahuilussa. Kuninkaan kutsuun eivät ministerit ja muu ’parempi porukka’ vastaa, koska he (aineellisesti rikkaat jälleensyntymät) eivät juurikaan ole edistäneetkään hänen kasvuaan kohti ihmisyyttä. Siksi kuningas joutuu kutsumaan rammat, rujot, kerjäläiset, sairaat ja muut kurjat, jonkalaisten kurjien ruumistusten kautta yleensä ihminen ponnistellen jaksaa kasvaa kohti ihmisyyttä, eikä aineelliseen kiintyneiden vauraiden ”ministeri-ruumistusten” kautta.

Samankaltaisesti Ilmarisen vihkimysnäytelmään Pohjolaan ei kutsuttu kurjaa tunteilija Lemminkäistä, häntä ei ollut sopiva kutsua ihmisen ensimmäiseen kirkastusjuhlaan (5:stä tarvittavasta henkisestä uudestisyntymästä). Lemminkäis-tunteilut nostetaan ihmisen pintaan Ilmarisen sisältä myöhemmissä koettelemuksissa puhdistettaviksi myötätunnolla ja järkevillä ajatuksilla kaikkia, eikä vain läheisiä kohtaan. Tunteilija-ihminen (Lemminkäinen) voi hädin tuskin edistyä yhtään ihmisyysvihkimystä, ellei hän pysty muuntamaan tunteiluitaan myötätunnoiksi; mm. mustasukkaisuuttaan, suuttumustaan, omistavaa kiintymystä, itsekkyyttä, jne.