Kavallus

Wikipedia

Kavallus on anastusrikoksen erityinen muoto, jossa henkilö anastaa hallussaan olevaa omaisuutta.

[muokkaa] Virallinen määritelmä rikoslaissa

4 § Kavallus. Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.

Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.

5 § Törkeä kavallus. Jos kavalluksessa

1. kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,

2. aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai

3. rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.

6 § Lievä kavallus. Jos kavallus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo, oikeudettomasti käytettyjen varojen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä kavalluksesta sakkoon.

Miksi rikoslaissa on eri säännökset varkaudesta ja kavalluksesta? Niiden ero ilmenee rikoslain voimaapanoasetuksen (lain tasoinen säännös) 11 §:stä: Jos siitä, mikä näytetään entiseltä haltijalta viedyksi näpistämisen, varkauden, ryöstön tahi kiristämisen kautta, syntyy riita, ja jos se, jonka haltuun esine on joutunut, todistaa sen ottaneensa vastaan vilpittömässä mielessä; antakoon kuitenkin pois riidanalaisen esineen ilman lunastusta ja hakekoon vahingonkorvausta saantomieheltään taikka siltä, jonka rikoksen kautta esine on hänelle joutunut.

Eli vilpittömässä mielessä kavalletun esineen saanut henkilö ei ole velvollinen luovuttamaan esinettä sen oikealle omistajalle muuten kuin saamalla sen arvoa vastaavan lunastuksen. Jos esine onkin viety varkaudella, on sen vilpittömässä mielessä saanut velvollinen luovuttamaan esineen omistajalle.

[muokkaa] Oikeuskäytäntöä

Kavalluksessa sakkorangaistuksen ja vankeusrangaistuksen raja noin 2000 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että usein alle 2000 euron arvoisen omaisuuden kavallukset tuomitaan sakkorangaistukseen ja tämän ylittävät vankeusrangaistukseen. Tieto on vuodelta 2003.

Lievästä kavalluksesta tuomitaan vain sakkoa.

Kavalluksesta tuomittiin vuonna 2000 332 tapausta yksittäisrikoksena. Näistä 261 tuomittiin sakkoon (79%), 65 ehdolliseen (20%), 4 yhdyskuntapalveluun (1%) ja 2 ehdottomaan (1%). Päiväsakkojen keskiverto lukumäärä oli 36, ehdollisten keskimääräinen pituus 2,9 kuukautta ja ehdottomien 1,7 kuukautta.

Törkeästä kavalluksesta taas tuomittiin vuonna 2000 yksittäisrikoksena 60 henkilöä, joista 53 ehdolliseen (88%), 4 yhdyskuntapalveluun (7%) ja 3 ehdottomaan vankeuteen (5%). Ehdollisten keskipituus oli 8,1 kuukautta ja ehdottomien 13,5 kuukautta.