Kaupunkiekologia
Wikipedia
Kaupunkiekologia on ekologian osa-alue, joka tutkii kaupunkiluonnon erityispiirteitä. Kaupunkiluonnon ekologiset ilmiöt ja prosessit ovat samoja kuin maaseudulla, mutta abioottisissa tekijöissä on paljon eroja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kaupunkiekosysteemin erityispiirteitä
[muokkaa] Ympäristötekijät
Kaupunkien keskilämpötila on lämmityksen takia muutaman asteen korkeampi kuin ympäröivällä maaseudulla. Korkeamman lämpötilan ja aurauksen takia kaupunkien lumimäärä on suhteessa maaseutuun varsin pieni. Saasteiden, kuten pakokaasujen, takia kaupungissa on enemmän tiivistymiskeskuksina toimivia hiukkasia, minkä takia kaupungissa sataa keskimäärin noin 5–15% enemmän kuin ympäröivällä alueella. Viemäriverkostojen avulla vesi kulkeutuu kaupunkialueelta pois, joten vesi ei pääse imeytymään maaperään. Valaistusten myötä valojakso on selvästi luonnonrytmistä poikkeava.
Muun muassa autojen pakokaasuista pääsee ympäristöön rehevöittäviä, happamoittavia ja myrkyllisiä aineita. Kaupungeissa on lisäksi myös muunlaisia saasteita: runsaasti melua ja kulutusta ynnä muita häiriöitä runsaasti, joita ei maaseuduilla juurikaan esiinny.
[muokkaa] Ekosysteemi
Kaupungeissa tuottajia on ihmistoiminnan takia vähän. Myös hajottajien määrä on pieni, koska esimerkiksi maahan pudonneet lehdet haravoidaan pois, eivätkä hajottajat näin pääsee hajottamaan niitä. Kuluttajat hyötyvät ihmisen jätteistä syömällä muun muassa ruuantähteitä. Aineiden kierto on kaupunkiekosysteemissä siis melko avoin ja se perustuu ihmistoimintaan, kuten koko kaupunkiekosysteemikin.
[muokkaa] Eliöyhteisö
Tulokaslajien osuus on suuri. Lajimäärät ovat usein suuria muun muassa reunavaikutuksen takia, mutta populaatiot ovat usein pieniä ja erossa toisistaan. Esimerkiksi monet kasvit löytävät itselleen kasvupaikan asfalttien raoista. Ekolokero on väljä, joten lajeille ominaista on ekologinen joustavuus. Kaupunkialueiden puistoalueita hoidetaan hallitun hoitamattomuuden periaatteella, minkä ansiosta lajien määrä on kasvanut.
Monet eläimet menestyvät kaupungeissa, koska niiden on helppo löytää ravintoa, ja kilpailukin on vähäistä. Erityisesti lintuja kaupunkiin houkuttelee juuri kilpailun vähäisyys, mutta myös hukkalämpö. Monien lajien on helppo sopeutua kaupunkeihin, koska jotkin rakennukset muistuttavat eläinten luontaisia elinympäristöjä. Esimerkiksi talojen seinät vastaavat kallioiden seinämiä. Populaatioiden pirstoutuneisuutta voidaan helpottaa niin sanotuilla ekologisilla käytävillä, joiden avulla eläimet pääsevät liikkumaan populaatiosta toiseen.
[muokkaa] Lähteet
- Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 3: Ympäristöekologia ISBN 951-0-27631-6 (WSOY)
