Karkeakarvainen saksanseisoja
Wikipedia
| Karkeakarvainen saksanseisoja | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Saksa |
| Määrä | |
| Rodun syntyaika | |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys |
| Elinikä | jopa 12-14 vuotta |
| Muita nimityksiä | |
| FCI-luokitus | ryhmä 7 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | |
| Säkäkorkeus | urokset 61–68 cm ja nartut 57–64 cm. |
| Väritys | valkopohjainen ruskein merkein, valkopohjainen mustin merkein, ruskea päistärikkö, musta päistärikkö tai kokoruskea |
Karkeakarvainen saksanseisoja (saks. Deutsch Drahthaar, engl. German wirehaired pointer) on alun perin saksalainen koirarotu, joka on syntynyt risteyttämällä villakoirapointtereita, korthalsingriffoneita, kierteiskarvaisia seisojia (Deutsch Stichelhaar) ja lyhytkarvaisia saksanseisojia. Karkeakarvainen saksanseisoja on laajimmalle levinnyt karkeakarvainen metsästyskoirarotu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Uroksen säkäkorkeus on 61–68 cm ja nartun 57–64 cm. Pää on melko pitkä, kallo leveä ja kuono voimakas. Silmien tulee olla tummat ja kirkkaat, korvien keskipitkät ja riippuvat. Rintakehä on syvä ja melko leveä. Karkeakarvainen saksanseisoja on neliömäinen, korkeintaan 3 cm korkeuttaan pitempi. Suomessa hännän typistäminen ei ole sallittua. Typistämättömänä häntä ulottuu kintereeseen asti. Karvan tulee olla karkeaa, rungonmyötäistä ja sormilla koettaessa selvästi kierteistä. Karvanpeitteen tulee olla peittävää. Koiralla tulee olla pohjavillaa. Karkeakarvaisen saksanseisojan rodullisia tuntomerkkejä ovat myös tuuhea parta ja kulmakarvat. Väri on joko valkopohjainen ruskein merkein, valkopohjainen mustin merkein, ruskea päistärikkö, musta päistärikkö tai kokoruskea.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Metsästysvietti on erittäin voimakas, siksi rotu soveltuu huonosti pelkäksi seurakoiraksi. Se on luonteeltaan ystävällinen ihmisille, toimelias ja tarmokas. Rodulla esiintyy jonkin verran myös vartioimis- ja puolustusviettiä, mutta niistä pyritään jalostusvalinnoin määrätietoisesti eroon. Saksanseisojat ovat melko jääräpäitä ilman kunnon koulutusta ja kuria.
[muokkaa] Metsästyskäyttö
Karkeakarvainen saksanseisoja on saanut mainetta uupumattomana ja rohkeana metsästäjänä kaikenlaisessa maastossa. Se on monipuolinen metsästyskoira, joka sopii hyvin kaiken riistan metsästykseen linnuista pienpetoihin.
Vesilintujahdissa rotu on mainio. Se noutaa pudotetun riistan ja kerää usein talteen myös muiden sorsastajien haavoittamat tai löytämättä jääneet linnut. Karkeakarvaista saksanseisojaa käytetään myös jälkikoirana haavoitetun riistan etsimisessä. Rodun haku käy myös laajuudeltaan ja vauhdiltaan tulokselliseen riekonpyyntiin tunturimaastossa sekä peltopyy- ja fasaanijahtiin peltomaastossa.
[muokkaa] Alkuperä
Rotu on vielä nuori: se sai nykyisen ulkonäkönsä 1900-luvun alussa. Suomessa rotukirjat suljettiin vasta 1938; tämä tarkoittaa sitä, että rotuun ei sen jälkeen hyväksytä muita kuin puhdasrotuisista esivanhemmista polveutuneita eläimiä. Siihen asti lyhytkarvaisia ja karkeakarvaisia saksanseisojia astutettiin ristiin ja pennut rekisteröitiin niiden karvan laadun mukaan jompaankumpaan rotuun. Rodun alkuperämaassa rotukirjaa ei ole suljettu kokonaan vieläkään.
[muokkaa] Lähteet
- Tapio Eerola, Suomen koirarodut, Tammi 1997
- http://www.koirat.com
- http://www.saksanseisojakerho.fi/
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
