Karjalan 3. rykmentti
Wikipedia
Karjalan 3. rykmentti oli valkoisten itäarmeijan Karjalan armeijakuntaan kuuluva joukko-osasto Suomen sisällissodassa (vapaussodassa). Rykmentin komentajina olivat jääkärimajuri Kaarlo Armas Ståhlberg (24. maaliskuuta alkaen, kaatui 15. huhtikuuta 1918 Joutsenossa) ja v.t. komentajana jääkärivänrikki Kalle Heikki Kuokkanen (15. maaliskuuta alkaen, siirrettiin 5. huhtikuuta Karjalan 2. rykmenttiin), jääkärikapteeni Unio Bernhard Sarlin 19. huhtikuuta 1918 alkaen).
- Rykmentin esikunta sijaitsi Imatralla.
Karjalan 3. rykmentti vastasi Karjalan rintamansta Saimaasta Kuurmanpohjaan. Rykmentin sotatoimet etenemissuunnassa olivat Joutseno - Lappeenranta - Luumäki. Rykmentti kuului aivan alkuaikoja lukuun ottamatta suoraan itäarmeijan komentajan Ernst Löfströmin alaisuuteen. Rykmentin luonne oli poikkeuksellisen itsenäinen siihen asti kunnes se toukokuun alussa Viipurin kukistumisen jälkeen alistettiin Savon ryhmän kenraalimajuri Ernst Linderin komentoon käytettäväksi Kouvolaa ja Kotkaa vastaan tehtäviin sotatoimiin.
[muokkaa] Joukko-osastot
Komentaja: V. Raatikainen, myöhemmin Väinö Emil Einar Strömberg (7. huhtikuuta alakaen), A. Houni
Komentaja: luutnantti E. Astola.
Komentaja: Hjalmar Raatikainen, myöhemmin E. Sandström.
- Ratsuväen osasto
Päällikkö: T. Kotivirta.
- Konekivääriosasto
Päällikkö: S. Niukkanen.
- Lentävä komppania
Päällikkö: E. Parmanen.
- Reservikomppania
Päällikkö: E. Lahdensuu.
[muokkaa] Rykmentin vaiheet jääkärimajuri Sarlinin komennossa
Unio Bernhard Sarlinin saatua rykmentti komentoonsa 21. hutikuuta 1918 oli se huvennut edellisissä taisteluissa huomattavasti ja käsitti 1600 miestä päällystö ja alipäällystö mukaan lukien. Rykmentin vastuulla oli n. 40 kilometrin pituinen rintamanosa Karsturannasta Lottolaan. Rykmentin esikunnan ja itse rintamajoukkojen etäisyys toisistaan muodostui 15–30 kilometriin. Sarlinin huolellisesti suunnittelema hyökkäys Saimaan kanavalle 25. huhtikuuta osoittautui helpoksi, koska vihollinen oli ilmeisesti saanut vihiä hyökkäyksestä ja kerkisi vetäytyä Sarlinin joukkojen alta. Huhtikuun 26. Sarlin joukot miehittävät Lappeenrannan tämän sotatoimen Sarlin teki oma-aloitteisesti ilman ylemmän johdon käskytystä, toki kyseinen käsky oli olemassa, mutta Sarlinia ko. käsky ei koskaan saavuttanut. Seuraavaksi oli Sarlinin otettava Simolan rautatiesolmu hallintaansa armeijakäskyn mukaisesti yhdessä kapteeni Förbergin ryhmän kanssa. Simola vallataan myöhään illalla huhtikuun 27 päivä. Huhtikuun 28.–29. rykmentti miehittää Vainikkalan ja Pulsan rautatieasemat. Rykmentti valloittaa Luumäen kiivaiden taistelujen päätteeksi 1. toukokuuta. Tästä sotaliike jatkui perääntyvien punaisten perässä Taavettia kohden. Toukokuun 1. päivästä alkaen Sarliinin niin sanottu itsenäinen sodanjohto loppui ja se siirtyi suoraan kenraalimajuri Ernst Linderin alaisuuteen.
[muokkaa] Lähteet
- Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota 1918 osat V ja VI, Otava Helsinki 1924–1925.
- Toim. Donner, Svedlin ja Nurmio, Suomen vapaussota VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
