Kantatalo

Wikipedia

Kantatalo on suvun omistama maatila eli talo, jonka ympärille aikojen kuluessa muodostuu asutuskeskus, kuten kylä.

Monet uudisasutuksen keskukset ovat muodostuneet "edelläkävijän", kantatalon ympärille. Kantatalo ikään kuin kokeilee seutua, ja jos talo menestyy, tulevat muut apajille. Tämä on usein järkevämpää, kuin jos kokonainen kylä ottaisi riskin, että paikka ei olekaan sopiva. Muiden talojen tulo ei kuitenkaan yleensä ole haitaksi kantatalolle, koska se on voinut varata parhaita alueita, ja kyläyhteisöstä on usein monenlaista hyötyä. Kyläyhteisön tarjoamat palvelut, turvallisuus ja hyödykkeiden määrä ovat yksinäistä tilaa paljon paremmat. Kyläyhteisö usein auttoi pulaan joutuneita, ja rakensi tilojen ja julkisten paikkojen rakennelmat (rakennukset, tiet, aidat, sillat, juhlapaikat yms.) yhdessä talkoilla. Kantatalo oli epäonnistunut pikemminkin silloin, jos se jäi yksin.

Asutuskeskus nimetään usein kantatalon (ja siinä asuvan suvun) nimen perusteella. Suomessa monet kylät ovat saaneet näin nimensä. Osa näistä on myös kaupunkeja ja kaupunginosia. Kantatalon rakentava suvun päämies on kylän perustaja, ja voinut olla tällaisena arvovaltainen, jopa lopulta paikallisiin tarinoihin alkuajan esi-isäksi, sankariksi tai jättiläiseksi päätyvä hahmo.