Kalevi Wiikin teoria suomalaisten alkuperästä
Wikipedia
Fonetiikan professori Kalevi Wiik argumentoi kirjoissaan Eurooppalaisten juuret (2002) ja Suomalaisten juuret (2004) jo aiemmin esittelemäänsä teoriaa suomalaisten alkuperästä. Sen mukaan suomalaisten kielelliset ja geneettiset esi-isät olisivat Pohjois-Euroopan ja pohjoisen Keski-Euroopan ensimmäisiä asukkaita. Wiik ei silti ole laajan alkukodin kannattaja. Myös hänen mukaasta uralilaista kantakieltä on aluksi puhuttu suppealla alueella, josta se on myöhemmin levinnyt laajemmalle alueelle.
Tämänkaltaiset teoriat eivät sinänsä olleet uusia: niitä olivat kehitelleet mm. ruotsalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset tutkijat jo ennen Wiikiä. Uutta oli teorioiden kokoaminen ja yritys selittää kaikkien eurooppalaisten alkuperä yhdellä kertaa kaikkia tieteitä apuna käyttäen ja varsinkin tämänkaltaisen teorian tuominen Suomeen. Aiemmat kielten, arkeologian ja geenien tutkimukset olivat johdattaneet suomalaisten alkuperän eri suuntiin. Samankaltaisia teorioita on kehitelty myös indoeurooppalaisista kielistä [1].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Wiikin teorian pääkohdat
[muokkaa] Jääkauden aikaan
Jääkauden aikaan valtaosa Eurooppaa oli asumiskelvotonta: ihmisiä asui keskittyneenä lähinnä kolmessa paikassa, eli Iberiassa, Ukrainassa ja Balkanilla. Tämä perustuu mm. yleisesti hyväksyttyyn arkeologiseen tietoon siitä, että jääkauden aikaisessa Euroopassa oli kolme asuttua aluetta eli refugia. Lämpimämpinä kausina ihmiset asuttivat alueita laajemmin, kylmempinä taas suppeammin, keskittyen kuitenkin lähinnä noihin kolmeen paikkaan. Näillä alueilla oli tai niille kehittyi toisistaan erilliset kielimuodot, sillä ne olivat vain vähän tekemisissä keskenään. Ne olivat alkuperä kolmelle nykyeuroopan kieliryhmälle: Balkanin asutus indoeurooppalaiselle, Ukrainan suomensukuiselle, ja näistä kaukaisempi Iberian keskus baskilaiselle kielikunnalle.
[muokkaa] Miksi juuri nämä ryhmät näihin refugeihin?
Baskilaisen kieliryhmän iberialainen alkuperä on näistä ehkä helpoin selittää. Baskeille ei ole keksitty mitään muutakaan alkuperää, he eivät oikein voi olla muualtakaan. Suomensukuisen kielen näinkin eurooppalainen alkuperä taas on selitettävissä mm. geenitutkimuksen avulla. Suomalaisten geneettiset esi-isät eivät voi olla Aasiasta, ja sukulaisuus germaanikansoihin on läheinen. Sen lisäksi suomensukuisissa kielissä on hyvin vanha indoeurooppalaisten lainasanojen kerros, joka kertoo jo muinaisista kontakteista kielten välillä. Wiik on siis yhtä mieltä perinteisen näkemyksen kanssa siinä, että uralilaisen kielikunnan "alkukoti" on lähellä indoeurooppalaisten "alkukotia". Ukrainan ja Balkanin keskittymien väestöt elivät suhteellisen lähekkäin ja vaihtoivat varmaan jo jääkauden lopulla sanoja ja geenejä.
[muokkaa] Levittäytyminen jään sulaessa
Mannerjään sulaessa levittäytyi näiden refugien väestö uusille alueille sitä mukaa, kun ne paljastuivat jään ja veden alta. Baskilainen kieli levisi Britanniaan ja läntiseen Eurooppaan. Suomensukuinen kieliryhmä oli jo alkujaan pohjoisempana kuin indoeurooppalainen, siksi se sai etuaseman vapautuneiden alueiden valtauksessa. Suomensukuiset asuttivat Pohjois-Euroopan sekä pohjoisen ja itäisen Keski-Euroopan. Indoeurooppalaiset levisivät Balkanilta niille alueille, jotka olivat jääneet suomensukuisilta ja baskeilta asuttamatta: Keski-Eurooppaan ja keskiseen ja itäiseen Etelä-Eurooppaan. Pidemmälle he eivät aluksi päässeet, sillä muut alueet oli jo asutettu.
[muokkaa] Suomen maaperän ensimmäiset asukkaat
Sulavaa jäätikköä ja merestä nousevaa maata seurailleet uralilaisten kielten puhujat olivat Wiikin mukaan Suomen maaperän ensimmäisten asukkaiden joukossa. Tähän viittaa hänen mukaansa myös jatkuvuusteoria, jonka mukaan Suomen asutus ei ole kokenut katkoja tähän päivään mennessä. Hän pitää kuitenkin mahdollisena, että baskilaiskieliä muistuttaneita kieliä oltaisiin voitu puhua pohjoisessa ja läntisessä fennoskandiassa ehkä jo aiemmin jääkaudella.
[muokkaa] Saamelaiset
Saamelaisten alkuperän Wiik selittää siten, että he olisivat ainakin osittain peräisin Iberian refugista, ja matkanneet ehkä jo jääkauden aikaan tai sen loppuvaiheissa rannikkoa pitkin pohjoiseen nykyisen Norjan rannikolle saakka, jota Golfvirta piti aivoimena. Siellä he olisivat eriytyneet omaksi geneettiseksi ja kielelliseksi kokonaisuudekseen. Myöhemmin saamelaiset olisivat omaksuneet lähistöille ilmaantuneen uralilaisen kielen. Wiikin mukaan saamelaiskielistä on ehkä löydettävissä joitain baskilaispiirteitä.
[muokkaa] Indoeurooppalaisen kieliryhmän nousu
Indoeurooppalaiset kuitenkin omaksuivat maanviljelyn sekä muitakin keksintöjä Lähi-idän kansoilta, mistä aiheutui heille etuja. Heidän määränsä kasvoi ja elintasonsa parani. Heistä tuli arvostettuja suomensukuisten ja baskilaisten metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa. Mikäli metsästäjä-keräilijä halusi nostaa elintasoaan ja päästä samaan statusasemaan ja heidän ryhmäänsä, hänen oli omaksuttava maanviljelijöiden elintapa, kulttuuri, ja identiteetti — ja kieli.
[muokkaa] Germaaniset, slaavilaiset ja balttilaiset kielet
Germaaniset, slaavilaiset ja balttilaiset kielet syntyivät siten, että suomensukuista kieltä puhuneet vaihtoivat kieltään halutessaan nostaa statustaan tai elintasoaan. Tätä Wiik perustelee mm. näistä kielistä löytämänsä suomensukuisen substraatin avulla. Suomensukuisten kielten puhujat oppivat uuden kielensä hieman huonosti, kuten kaikki uuden kielen oppijat, ja nämä "oppimisvirheet" muodostuivat tunnusmerkillisiksi syntyneillä germaani-, slaavi- ja balttilaiskielille. Wiikin mukaan niistä on löydettävissä sellaisia "virheitä" verrattuna alkuperäiseen indoeurooppalaiseen kieleen, jotka juuri suomensukuisten kielten esiasteen puhuja olisi tehnyt. Puhujat muokkasivat oppimansa kielen oman kielensä ääntämistapojen ja rakenteiden mukaan. Myös joitakin sanoja saattoi jäädä alkukielestä; sellaisia, joita tulokaskielessä ei ollut, kuten jää ja valas(kala) ja mahdollisesti jotkin puiden nimet. Tällaisten substraattisanojen tutkimus on kuitenkin hänenkin mukaansa vielä kesken.
Wiik perustelee teoriaansa myös genetiikan tutkimustuloksilla. Hänen mukaansa germaanisten, balttilaisten ja slaavilaisten kielten puhujien ja läntisempien uralilaisten kielten puhujien välinen läheinen geneettinen sukulaisuus selittyy parhaiten siten, että germaanit, baltit ja slaavit ovat kielensä vaihtaneita, entisiä uralilaisten kielten puhujia.
Indoeurooppalaisuuden leviäminen ja suomensukuisten kielten väistyminen jatkui näihin päiviin asti, ja siitä on todisteita historialliselta ajalta Baltian, Venäjän ja Skandinavian alueilta. Myös historiallisena aikana elinkeinojen ja teknologioiden erot ovat saaneet uralilaisten kielten puhujia sulautumaan indoeurooppalaisiin. Wiikin teorian mukaan historiallisen ajan kehitys on jatkoa paljon pitempiaikaiselle kehitykselle.
[muokkaa] Kelttiläiskielet
Teorian mukaan kelttiläiskielet syntyivät, kun baskilaiskieliset metsästäjä-keräilijät vastaanottivat indoeurooppalaisen kulttuuri—kieli -paketin. Myöhemmin germaanikielet syrjäyttivät kelttiläiskielet laajoilta alueilta.
[muokkaa] Samojedit
Suomensukuinen kieli muodostui tehokkaamman metsästystavan ansiosta statuskieleksi suhteessa eräisiin Pohjois-Aasian kieliin, joiden lähistölle se oli levittäytynyt. Jokin Uralin takainen aasialainen ryhmä vaihtoi kieltään, ja tästä muodostuivat samojedit. Näin Wiik selittää näiden ainoiden varsinaisesti aasialaispiirteisten suomensukuista kieltä puhuvien alkuperän. Ajan myötä aasialaisia geenejä levisi jonkin verran läpi Euroopan siten, että suomalaisetkin saivat osansa, joskaan eivät mitenkään erityisen suurta osuutta.
[muokkaa] Wiikin teorian kritiikki
Wiikin teoria sai kovaa kritiikkiä fennougristeilta ja indogermanisteilta, joiden nykyisen käsityksen mukaan suomensukuisten kielten alkukoti on lähellä Volgan mutkaa tai Uralvuoristoa, ja laajenee sieltä useampiin haaroihin. Tämän perusteena ovat esimerkiksi Volgan mutkan seutuvilta edelleen löytyvät suomensukuisen kielen puhujat. Näiden kielentutkijoiden mukaan Wiikin germaanisista, balttilaisista ja slaavilaisista kielistä esittelemät suomensukuiset piirteet, substraatit, eivät ole päteviä. Wiikin näkemys on myös ristiriidassa sen kanssa, mitä kielitiede on osoittanut niistä Keski-Euroopan muinaiskielistä, jotka ovat jättäneet jälkiä alueen indoeurooppalaisiin kieliin. Nimittäin näiden oletettujen muinaiskielten arvellaan poikenneen niin äänteistöltään kuin sanastoltaankin täydellisesti uralilaisista kielistä ja niiden perusteella rekonstruoidusta kantauralista. Myös suomensukuisia sanoja on löydetty germaanisista, slaavilaisista ja balttilaisista kielistä hyvin vähän.
Aiheesta käydään jatkuvaa väittelyä. Wiik ei ole onnistunut käännyttämään kielentutkijoiden enemmistöä edustamansa kannan taakse. Sen sijaan geneetikkojen ja jossakin määrin arkeologienkin keskuudessa löytyy teorian kannattajia. Tämä johtuu siitä, että Wiikin teoria perustuu osin genetiikan ja arkeologian tuloksille; näiltä osin teoria ei olekaan kiistanalainen.
Ongelma syntyy siitä, että fennougristit eivät hyväksy Wiikin kielitieteellisiä päätelmiä, koska ne eivät heidän mukaansa noudata vakiintunutta tiedettä. Kriitikkojen mukaan Wiikin teoria ei perustu tieteellisesti pätevälle menetelmälle, koska geneettinen tai arkeologinen jatkuvuus eivät voi todistaa kielellisestä jatkuvuudesta. Tämän käsityksen mukaan menneisyyden kielitilanteesta voidaan saada tietoa ainoastaan kielentutkimuksen keinoin.
Kalevi Wiikin ja hänen tunnetuimpien tukijoidensa (professori Kyösti Julku, Tarton yliopiston uralilaisten kielten professori Ago Künnap) on syytetty jopa astuneen tieteen ulkopuolelle teorioineen. Tässä on menty jo osin henkilökohtaiseen loanheittoonkin, kun Wiikin kanssa yhtä mieltä olevia on nimitetty esimerkiksi "voodoo-tieteen" harjoittajiksi. Historiantutkija Aslak Aikion mukaan Wiikin teorian tukena ei ole yhtään hyväksyttyä akateemista opinnäytettä tai tutkimusta, joka olisi ilmestynyt riippumattomassa vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisussa. Tämän sijaan ryhmä on järjestänyt suljettuja kutsutilaisuuksia, joihin ulkopuolisilla kriitikoilla ei ole ollut yleensä asiaa. Wiikin on väitetty lakanneen puolustamasta teorioitaan tieteellisillä foorumeilla ja sen sijaan keskittyneen julkaisemaan näkemyksiään maallikoille aikakaus- ja sanomalehdissä.
[muokkaa] Teorioiden vertailua
Sekä Wiikin teoria että perinteinen teoria perustuvat suppea-alaisiin kantakieliin ja kielenvaihtoihin. Wiikin teorian mukaan alkukoti oli olemassa jo aikaisemmin, ja jonkin verran lounaaseen perinteisten mallien alkukodeista.
Suomalaiset polveutuvat geneettisesti pääosin jääkauden jälkeisistä ensiasuttajista. Kuitenkin kielentutkijoiden valtaosan mukaan suomalaisten nykyään käyttämän kielen esimuoto on levinnyt maahan vasta myöhemmin idän suunnalta, ja varhaisempi väestö on vaihtanut alkuperäisen kielensä uuteen, uralilaiseen kielikuntaan kuuluvaan kieleen. Wiikin teorian mukaan taas jo Suomen ensiasuttajat puhuivat suomensukuista kieltä.
Kielenvaihto, joka liittyy kumpaankin teoriaan, on hyvin tavallinen ilmiö, erityisesti sellaisilla alueilla, joille on levinnyt jokin ekspansiivinen kielikunta. Jokaisen kielikunnan taustalla on yksi suppea-alainen kantakieli, ja koko myöhemmälle kielikunnan kattamalle alueelle kieli on levinnyt kantakielen puhuma-alueelta. Jos kielikunta jakautuu nykyään vaikkapa kahteenkymmeneen puhuma-alueeseen, on kieli alkuperäinen ainoastaan yhdellä alueella — kaikilla muilla alueilla on tapahtunut kielenvaihto, eli leviävä kieli on syrjäyttänyt alueiden alkuperäiset kielet, jos tällaisia on ollut.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Wiik, Kalevi: Suomalaisten juuret Tieteessä tapahtuu 6/2004.
