John Bell Hood
Wikipedia
John Bell Hood (1. kesäkuuta? 1831–30. elokuuta 1879) oli etelävaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hood tunnetaan urheudestaan, ja aggressiivisuudestaan taistelukentillä. Hän oli yksi armeijan parhaista prikaatin- ja divisioonankomentajista, mutta hänestä tuli tehoton hänen saatuaan suurempia sotilasyksiköitä komennettavakseen, ja hänen sotilasuransa päättyi tappioihin Atlantan-kampanjan ja Franklin-Nashvillen kampanjan aikana.
Hood syntyi Owingsvillessä, Kentuckyssä, John W. Hood-nimisen lääkärin pojaksi, äitinsä oli nimeltäänTheodosia French Hood. Hän oli etelävaltioiden kenraali G. W. Smithin serkku ja kongressiedustaja Richard Frenchin veljenpoika. French järjesti Hoodille pääsyn West Pointin sotilasakatemiaan, vaikka hänen isänsä ei halunnut tukea pojan sotilasuraa. Hood valmistui 1853, oli luokkansa 44. paras 52 oppilaasta kurinpidollisten ongelmien takia, joiden vuoksi hänet miltei erotettiin viimeisenä vuonna. Hänen luokkatovereinaan oli kolme tulevaa unionin kenraalia, jotka taistelivat hänen joukkojaan vastaan USA:n sisällissodassa. Hood nimitettiin toiseksi luutnantiksi 4. USA:n jalkaväkirykmenttiin. Hän palveli Kaliforniassa, ja hänet siirrettiin 2. USA:n ratsuväkeen Texasiin, jossa hänen päällikkönään oli eversti Robert E. Lee. Devil's River-nimisessä paikassa Hood sai nuolen käsivarteensa kahakassa komanssi-intiaaneja vastaan.
Sisällissodan alettua Fort Sumterin pommituksella, Hood erosi armeijasta, ja päätti palvella Texasia. Hän liittyi etelävaltioiden armeijaan ratsuväenkapteenina, mutta 30. syyskuuta 1861, hänet ylennettiin everstiksi ja 4. Teksasin jalkaväen komentajaksi.
Hoodista tuli prikaatinkomentaja 20. maaliskuuta 1862 teksasilaisprikaatiin, joka oli osa konfederaation Potomacin-armeijaa. Hood ylennettiin prikaatinkenraaliksi 3. maaliskuuta 1862. Hän johti Pohjois-Virginian armeijan teksasilaisprikaatia Peninsula-sotaretken aikana, sai mainetta aggressiivisena komentajana, innokkaana johtamaan joukkonsa henkilökohtaisesti taistelukentälle. Hänen miehensä kutsuivat kenraalia "vanhaksi puupääksi". Gaines' Millin taistelussa 27. kesäkuuta, hän johti prikaatian itse taistelukentällä ja murskasi unionin linjalla, konfederaation parhaana esityksenä Seven Daysin taistelun aikana. Hood oli prikaatinsa ainoa upseeri, joka ei haavoittunut tai kuollut taistelussa. Hood sai tämän jälkeen komentoonsa divisioonan kenraali James Longstreetin Pohjois-Virginian armeijan ensimmäisssä armeijakunnassa. Hän miltei tuhosi Popen komentaman unionin armeijan toisessa Bull Runin taistelussa, mutta joutui kiistaan Longstreetin kanssa unionilta kaapatuista ambulansseilta, ja joutui pidätetyksi. Kenraali Lee kuitenkin kumosi määräyksen, ja Hood tukikin Stonewall Jacksonin joukkojen vasenta sivustaa Antietamin taistelussa, jonka jälkeen 10. lokakuuta 1862 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.
Hood menetti toisen kätensä Gettysburgin taistelun toisena päivänä Pirunpesäksi kutsutun paikan taistelussa, ja jalkansa Chickamaugan taistelussa 1864. Samana vuonna hän vammoistaan huolimatta komensi koko etelävaltioiden Tennesseen armeijaa, ja osallistui mm. Nashvillen ja Franklinin taisteluihin.
Hood antautui unionin joukoille Natchezissa Missisippissä etelävaltioiden hävittyä sodan. Hän työskenteli myöhemmin vakuutusalalla ja puuvillateollisuudenssa, ja kuoli vaimonsa ja poikansa lailla keltakuumeeseen New Orleansissa 30. elokuuta 1879.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Biographical Encyclopedia of Texas (1880): General John B. Hood (englanniksi)
- John Bell Hoodille omistettu sivusto (englanniksi)
