Johan Henric Kellgren

Wikipedia

Johan Henric Kellgren (1. joulukuuta 1751 – 20. huhtikuuta 1795) oli ruotsalainen runoilija, kriitikko ja lehtimies. Hän kirjoitti mm. rakkausrunoja ja satiireja. Kellgrenin tunnetuimpia runoja ovat ”Man äger ej snille för det man är galen” (1787) ja ”Dumboms lefverne” (1791, suom. ”Tyhmäsen Elämäkerta”).

[muokkaa] Henkilöhistoria

Johan Henric Kellgren syntyi Flobyssä, Skaraborgin läänissä. Hänen vanhempansa olivat rovasti Jonas Kiellgren ja Elisabeth von Wulff. Kellgren opiskeli Turun akatemiassa ja toimi estetiikan dosenttina mutta muutti Tukholmaan 1777.

Tukholmassa Kellgren toimi yliopistossa latinankielisen kirjallisuuden dosenttina. Vuonna 1780 hän sai kuninkaallisen kirjastonhoitajan viran ja siirtyi viisi vuotta myöhemmin kuninkaan sihteeriksi. Hän kuului Utile Dulci -seuraan ja perusti Stockholms-Posten sanomalehden. Kellgren sai suurimman kunnianosoituksensa 1786, kun Kustaa III nimitti hänet Ruotsin akatemian jäseneksi.

Kellgrenin runoissa on paljon satiirista sävyä, mikä johti kiistoihin useiden kriitikoiden kanssa. Erityisesti hänen myöhäisemmässä tuotannossaan näkyy vaikutteita Gotthold Ephraim Lessingiltä ja Johann Wolfgang von Goetheltä. Kellgren kirjoitti myös esipuheen Carl Michael Bellmanin teokseen Fredmans epistlar (suom. Fredmanin epistoloita).

Kellgren kuoli keväällä 1795. Hänen kuolemansa jälkeen 1796 julkaistiin Kellgrenin kirjoituksia kolmiosaisena kokoelmana Samlade skrifter.