Janna
Wikipedia
Janna (arab. جنّة) on islaminuskon käsite paratiisista. Vastaavasti helvetti on Jahannam (arab. جهنم). Koraanin toistuvina teemoina on usko tuomiopäivään ja tuonpuoleisessa tapahtuvaan rangaistukseen tai palkitsemiseen. Koraanissa korostetaan sosiaalista vastuuta vähäosaisista sekä uskonnollisia velvoitteita. Vastaavasti raskain synti on usko monijumalaisuuteen.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käsitteet Paratiisi ja Helvetti
Paratiisi ja Helvetti ovat islamin käsitteissä paikannimiä, joten ne kirjoitetaan isolla. Helvetin tuskat ja Paratiisin nautinnot kuvataan ruumiillisina. Islamilaisista teologeista useimmat kuitenkin tulkitsevat tämän kuvaannollisesti – ylin Paratiisin nautinto on Jumalan näkeminen ja pahin Helvetin tuska on jääminen ikuisesti paitsi Jumalan läheisyydestä.[1]
[muokkaa] Tuomiopäivä ja ylösnousemus
Islaminuskossa Paratiisi ja Helvetti liittyvät tuomiopäivän jälkeisiin aikoihin. Kuoleman jälkeen ihminen joutuu kahden enkelin, Munkirin ja Nakirin, kuulustelemaksi. Syntinen joutuu ahdistumaan haudassa, kun vastaavasti hurskasta odottaa Paratiisiin pääsy.[1]
Islamilaisessa eskatologiassa eli viimeisten päivien tapahtumissa käydään taistelu hyvän ja pahan voimien kesken. Hyvän puolelta taistelua johtaa Mahdi, joka tuo oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Häntä avustaa Jeesus, joka palaa maan päälle ja kuolee ennen viimeistä tuomiota.[1]
Jeesuksen roolille ei löydy perusteita Koraanista, vaan se on myöhempää perimätietoa. Tämä rooli on perua islaminuskoon kääntyneiltä kristityiltä 700–800-luvuilta eli alkuislamin aikoina ennen sunnan vakiintumista.[2] Jeesuksen asema on vahvistunut myös islamin sisäisten kiistojen vuoksi. Šiialaisten uskonnollinen kokemus keskittyy odottamaan Mahdin, profeetta Muhammadin jälkeläisen, paluuta. Vastaavasti sunnalaiset rajoittavat Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena messiaanisena hahmona.[3]
Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan. Ylösnousemus koskee sekä sielua että ruumista. Tuomiopäivän tapahtumat ovat saaneet vaikutteita Lähi-idän vanhasta perinteestä. Islam tuntee ajatuksen tekojen punnitsemista sekä käsitteen sillasta, jonka yli ihmisen on kuljettava. Silta näyttää syntisestä kapealta ja hurskaasta leveältä.[1]
[muokkaa] Erot kristinuskon käsitteeseen
Kristillisessä maailmassa käsitteet ovat herättäneet kritiikkiä. Jo keskiajalta lähtien islamia syytettiin lihalliseksi uskonnoksi. Tämä näkyy myös puhuttaessa Paratiisin neidoista. Kristinuskon käsite ruumiillisuudesta pohjautuu pitkälti gnostilaiseen, dualistiseen käsitteeseen, jossa liha kuvataan syntisenä ja sielu vastaavasti puhtaana. Muslimit puolestaan paheksuvat kristillistä, kansanomaista käsitettä Jumalasta valkopartaisena vanhana miehenä.[1]
[muokkaa] Lähteet
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-330-1.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2006. ISBN 951-662-924-5.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraani. Basam Books, 1995,2005. ISBN 952-5534-22-7.
