Jakobiitit (kirkkohistoria)
Wikipedia
Jakobiitit olivat Syyrian ja Palestiinan monofysiittinen kirkko arabivalloitusten aikaan. Kirkko piti Severus Antiokialaista dogmaattisena oppi-isänään ja sai nimensä Jacob Baradain ('rääsyläinen', kuoli 578) mukaan. Hänet vihittiin keisarinna Theodoran välityksellä vuonna 543 monofysiittisten ghassanidien piispaksi Syyrian autiomaan länsiosiin, mutta hän omistautui pian monofysiittisen kirkon rakentamiseen. Viranomaisten ahdistelun vuoksi hän matkusteli kuolemaansa saakka Armenian ja Egyptin alueilla ja loi pappeja ja piispoja vihkimällä itsenäisen monofysiittisen hierarkian, jonka keskus oli Syyrian koillisosan syyriankielisen väestön keskuudessa, mutta se levisi myös Persiaan ja sillä oli kiinteät yhteydet koptilaiseen kirkkoon.
Jakobiitit tervehtivät iloisesti arabivalloittajia, sillä näin he saivat uskonnonvapauden; kirkko oli merkittävän vastustuskykyinen islamiin nähden, koska se tukeutui vahvaan munkkilaitokseen ja sen teologinen taso oli suhteellisen korkea ('syyrialainen renessanssi' merkitsee 1000-luvun tieteen ja teknologian nousua).
