Irtisanominen
Wikipedia
Irtisanominen on toimenpide, jolla jompikumpi osapuoli lain tai sopimuksen nojalla lopettaa sopimuksen voimassaolon tai muun oikeussuhteen. Irtisanominen voi koskea mm. velkaa, vuokrasopimusta (huoneenvuokra), työsuhdetta (työsopimus) tai virkasuhdetta.
Irtisanomista edeltää sopimus, kontrahti, oikeustoimi, jossa sovitaan tehtävän sopimuksen ehdoista, tavallisesti myös sopimuksen irtisanomisehdoista. Mikäli näin ei tehdä, noudatetaan voimassa olevaa lakia. Laissa irtisanomiselle voidaan asettaa ehtoja.
Esim. työlaki edellyttää työnantajalta "...asiallisesta ja painavaa syystä" irtisanomiselle ja työlaki määritteleekin ne perusteet, jotka eivät voi toimia irtisanomisperusteena (sairaus, vamma, laillinen lakko, ay-toiminta, raskaus jne.). Toisaalta työlain mukaan "...työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi".
Irtisanominen voi edellyttää sopimuksesta riippuen määrämuotoa: kirjallinen, aikarajat (esim. työ/vuokrasuhteen irtisanomisaika, joka perustuu työ/vuokrasuhteen pituuteen), perusteiden esittäminen (selvitysvelvollisuus), viranomaisille ilmoittaminen, neuvotteluvelvollisuus jne.. Toisaalta sopimus voidaan todeta joissain tapauksissa irtisanotuksi kun molemmat sopimusosapuolet hyväksyvät irtisanomisen. Lain vastaiseen irtisanomiseen voi liittyä sanktioita, sopimussakkoja tai korvauksia toiselle osapuolelle.
Erityyppisten sopimusten irtisanominen, sopimusten kirjo ja niihin liittyvät velvoitteet, ovat sopimusoikeuden keskeinen sisältö. Siten sopimusten irtisanominen liittyy keskeisesti asianajajien ja juristin toimenkuvaan.
