Iranin avaruusohjelma

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Iranin avaruusohjelma pyrkii tekemään Iranin islamilaisesta tasavallasta varsinaisen avaruusmaan, ts. maan, joka pystyy laukaisemaan omalla kantoraketilla omia satelliitteja.

Ohjelma on ollut puolustusministeriön vetämä, koska suuri osa teknologiankehityksestä liittyy kantoraketin kehittämiseen keskimatkan ohjuksesta. Ohjelma vaikuttaa samankaltaiselta kuin Yhdysvaltain avaruusohjelman alku 1950-luvun jälkipuolella. Tavoitteena on kaukokartoituskapasiteetin hankkiminen ja teknologinen näyttäminen ilmeisesti osana EU:n ja Yhdysvaltain ulkopuolella 1990-luvun lopusta alkaneesta nk. toisesta avaruuskilvasta, jota nk. länsimaiden avaruustoimijat ovat pyrkineet - toistaiseksi tuloksettomasti - käyttämään avaruusbudjettiensa kasvattamiseen.

Sisällysluettelo 1 Satelliitit 2 Miehitetyt lennot? 3 Kantoraketti 4 Suurvaltapolitiikan syytökset 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Satelliitit

Vuonna 2005 Iranin ensimmäinen satelliitti, Sina-1, laukaistiin Venäjältä osana useita piensatelliitteja, mm. Norjan NCube. Iran on 43. maa, joka omaa oman satelliitin.

Sinah-2-satelliitin laukaisuajankohta on vuonna 2008. Sekin laukaistaan venäläisellä kantoraketilla.

Kolmas kehitteillä oleva satelliitti on Mesbah, jonka kehitystyötä avustaa italaiset asiantuntijat. Se aiotaan laukaista iranilaisella kantoraketilla.

Muita kehitettäviä satelliitteja ovat ZS4, SM2S ja Sepehr.

Iranilla on tavoitteena laukaista viisi satelliittia vuoteen 2010 mennessä. Useimmat niistä ovat kaukokartoitussatelliitteja kuten Sina-1. Tätä pyrkimystä on verrattu mediassa Israelin vakoilusatelliittikapasiteettiin Keski-idän alueella.

[muokkaa] Miehitetyt lennot?

Iranin tietotoimisto IRNA julkisti 21. marraskuuta 2005, että Iran suunnittelee myös miehitettyjä lentoja ja kehittää pientä miehitettyä avaruusalusta ja avaruuslaboratoriota.

[muokkaa] Kantoraketti

Iran hankki 1990-luvulla ohjusteknologiaa mm. Ukrainasta. Sittemmin Yhdysvallat on väittänyt teknologiaa hankitun myös Pohjois-Koreasta muistuttaen ihmisten mieliin sen lanseeraaman toisen maailmansodan terminologiasta kehitetyn "pahan akselin"-käsitteen.

Shahab-4-kantoraketti on kehitteillä ja ilmeisesti juuri sen onnistunut koelaukaisu 150 km:n korkeuteen tapahtui 24. helmikuuta 2007. Lento oli joko luotainraketin lento tai todennäköisemmin kantoraketin koelento. Iranin on kerrottu kehittävän kahta kantorakettiversiota.

3. helmikuuta 2008 Iran laukaisi Kavoshgar 1-kantorakettinsa avaruuteen. Kyseessä oli alkukesää 2008 aiotun satelliittilaukaisun vaatima kantoraketin testilaukaisu.^[1]

[muokkaa] Suurvaltapolitiikan syytökset

Yhdysvallat on Iranin ohjusten kehittymiseen vedoten uhannut perustaa kaksi omaa ohjustorjuntatukikohtaa EU:n alueelle, Puolaan ja Tšekkiin. Israel on perustellut omien ohjustorjuntaohjustensa määrällistä kehittämistä Iranin uhalla.

Yhdysvaltain uutisointi oli aluksi sotilaallista uhkakuvaa luova ja sitten painotti laukaisukokeen epäonnistumista.

3. helmikuuta 2008 tehdyssä kantoraketin koelaukaisussa syntyi perinteinen sanomienvaihto Iranin ja Yhdysvaltain välillä. Yhdysvallat puhui ballistisen ohjuksen laukaisun olleen "unfortunate" ja Iranin presidentti siitä, että maille on tärkeää tuntea pysyvänsä toteuttamaan asioita. ^[1]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Iran space program (englanniksi)
• Shahab SLV (englanniksi)
• Iran plans second satellite launch (englanniksi)