Intiansarvikuono
Wikipedia
Intiansarvikuono | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen | ||||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
Rhinoceros unicornis Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||||
Intiansarvikuono Wikispeciesissä |
Intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis) on erittäin uhanalainen Intiassa ja sen naapurimaissa elävä sarvikuonolaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Intiansarvikuono on suurin Aasiassa elävistä sarvikuonoista. Sen paino on 1800-2700 kiloa, säkäkorkeus 175-200 cm ja pituus 350-380 cm. Urokset ovat suurempia kuin naaraat. [1]
Sen nahka on väriltään harmaanruskea ja jopa 2 cm paksu. Sekä uros- että naarassarvikuonolle kasvaa sarvi, joka voi olla runsaan 50 cm:n pituinen.
[muokkaa] Levinneisyys
Intiansarvikuonon kanta on muutaman pienen populaation varassa Koillis-Intian, Bhutanin ja Nepalin rajoilla. Lajin alkuperäinen levinneisyysalue ulottui koko Intian niemimaan pohjoisosan poikki.
[muokkaa] Ravinto
Intiansarvikuonon ravinto koostuu pääosin tasankojen kookkaista ruohoista. Sadekaudella nämä kasvit saattavat kasvaa jopa 8 metriä korkeiksi. Ne tarjoavatkin sarvikuonoille samalla sekä miltei ehtymättömän ravintolähteen että erinomaisen suojan.[2]
[muokkaa] Sukupuutto uhkana
Vielä 1600-luvulla intiansarvikuono eli yleisenä Luoteis-Intiassa ja Pakistanissa. Maanviljelyn leviäminen osoittautui sille kohtalokkaaksi. Sitä myös metsästettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa yleisesti huvin vuoksi. Viranomaiset kannustivat tappamaan sarvikuonoja teeviljelysten suojelemiseksi.
Vain muutamia hajanaisia ryhmiä oli säilynyt 1900-luvun alussa, ja suurimmassakin laumassa liikkui vain 12 eläintä. Intiansarvikuono suojeltiin lailla aivan viime hetkellä. Kanta on kohentunut, mutta laji on yhä uhanalainen. Mieleistä elinympäristöä katoaa, ja sarvien takia lajia tapetaan yhä laittomasti. Luonnossa elää noin 2000[3] ja vankeudessa 134 yksilöä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ WWF
- ↑ [Eläinmaailma-lehti]
- ↑ Verkkouutiset