Insuliinikynä

Wikipedia

Insuliinikynää käytetään insuliinin annostamiseen varsinkin ykköstyypin diabeteksen hoidossa.

Insuliinikynässä on valmiiksi täytetty insuliinisäiliö, josta insuliini annostellaan kääntämällä tai kietämällä kynän päässä olevaa vipua tai nuppia, joka kertoo, montako yksikköä insuliinia kulloinkin on säiliöstä lähdössä.

Toisessa päässä insuliinikynää on vaihdettava neula, joka työnnetään useimmiten vatsan rasvanahkaan. Tämän jälkeen kynän yläpäässä olevaa nappia painamalla työnnetään insuliini neulan kautta kehoon.

[muokkaa] Pitkävaikutteinen insuliini

Pitkävaikutteisen insuliinin ohjeellinen vaikutus kestää selvästi muita insuliinityyppejä pidempään. Vaikutus alkaa usein vasta tuntien kuluttua pistoksesta ja huippu saavutetaan esimerkiksi 4–12 tunnin kuluttua. Vaikutus kestää insuliinista riippuen 8–24 tuntia. Näin pyritään simuloimaan haiman omaa perusinsuliinin tuotantoa ja varsinaiset aterioista johtuvat verensokerin muutokset pyritään kumoamaan pikainsuliinilla tai (nykyään vähemmässä määrin) lyhytvaikutteisella insuliinilla.

Protaphan on sekoiteinsuliini, jota tulee annostella aina usean kerran päivässä (tyypillisesti 2–3 kertaa). Vaikutuskäyrä on parabolinen, joten noin 4 tunnin kuluttua pistoksesta on havaittavissa selvä vaikutushuippu. Etuna esimerkiksi Lantukseen verrattuna on suuri päivittäisen säätelyn mahdollisuus.

Lantus, jo vuonna 2003 markkinoille tullut glargiini-insuliinijohdos, riittää useimmilla kerran vuorokaudessa pistettynä. Insuliini kiteytyy kehon happamuuden vaikutuksesta rasvakudokseen ja sieltä hitaasti liukenee saaden näin aikaan lähes tasaisen vaikutuskäyrän noin vuorokaudeksi. Yksilöllistä heittelyä varsinkin vaikutuksen kestossa ilmenee, minkä vuoksi voidaan joutua harkitsemaan siirtymistä kahteen pistokseen tai esimerkiksi pistosajan siirtoon.

Levemir on detemir-insuliinianalogi, joka sai erityiskorvaavuuden 1-tyypin diabeteksen hoidossa loppuvuonna 2005. Se antaa monille Lantuksen ongelmista kärsineille entistä tasaisemman perusinsuliinitason yleisimmin kahdella vuorokausiannoksella. Erityisesti Lantuksen mahdolliseen vaikutuksen loppumiseen "ennen aikojaan" saadaan Levemirillä korjattua. Tärkein syy Levemiriin siirtymisessä on usein päivittäisen perusinsuliinitason suuri vaihtelu esimerkiksi liikunnan tai hormonitoiminnan muutosten (kuukautiset) vuoksi.

[muokkaa] Lyhytvaikutteinen insuliini

Lyhytvaikutteisen insuliinin avulla pyritään kumoamaan aterian hiilihydraattien aiheuttamaa verensokerin nousemista samoin kuin pikavaikutteisilla insuliineilla. Ominaista analogityypille on se, että insuliini tulee pistää oikean suuruisena jo noin 30 min ennen aterioinnin aloittamista. Tämän vuoksi päivittäisessä käytössä useimmat 1-tyypin diabeetikot ovat siirtyneet käyttämään ateriainsuliinina pikavaikutteisia insuliineja. Tyypillinen lyhytvaikutteinen insuliini on Actrapid.

[muokkaa] Pikainsuliini

Ateriainsuliini jota otetaan sen mukaan paljonko ateria on sisältänyt hiilihydraattia. Insuliini voidaan annostella joko ennen ateriaa, sen aikana tai jopa heti sen jälkeen. Tyypillinen insuliinianalogin vaikutushuippu saavutetaan noin 1,5 h kuluttua pistoksesta ja vaikutus jatkuu noin 4–6 h.

Pikavaikutteisia insuliinianalogeja ovat mm. NovoRapid ja Humalog.