Ilmakehän rajakerros

Wikipedia

Ilmakehän rajakerros, joka tunnetaan myös nimillä planetaarinen rajakerros tai pelkästään rajakerros, on rajakerros ilmakehässä troposfäärin alaosassa, jossa alla oleva maa- tai vesipinta vaikuttaa ilmakehään voimakkaimmin. Rajakerroksen paksuus vaihtelee paikan, vuoden- ja vuorokaudenajan sekä säätilanteen mukaan. Yhden määritelmän mukaan rajakerrokseen kuuluu kaikki ilma, joka on ollut kosketuksissa maanpinnan kanssa viimeisen vuorokauden aikana.

Kesällä manneralueilla rajakerroksen paksuudella on poutasäällä selvä vuorokausivaihtelu: päiväsaikaan auringon lämmityksen aikaansaama konvektio ja turbulenssi sekoittavat ilmaa ja hyvin sekoittunut ilmakerros kasvaa parin kilometrin paksuiseksi, kun taas yöllä muodostuu säteilyjäähtymisen takia pintainversio. Inversion korkeus on tällöin sama kuin rajakerroksen paksuus.

Rajakerroksen alin osa, tyypillisesti noin kymmenesosa sen paksuudesta, kuuluu pintakerrokseen. Pintakerroksen yläpuolella kitkan vähitellen laimeneva vaikutus saa aikaan Ekmanin spiraalin, joten tuuli muuttuu voimakkaasti korkeuden mukaan: voimistuu ja kääntyy pohjoisella pallonpuoliskolla myötäpäivään, eteläisellä vastapäivään.

Sumu, sumupilvi ja ilmansaasteet ovat tyypillisiä rajakerrokseen rajoittuvia sääilmiöitä.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Stull, Roland B.: An Introduction to Boundary Layer Meteorology, s. 181. Kluwer Academic Publishers, 1988. ISBN 90-277-2768-6.