Hyrräkompassi
Wikipedia
Hyrräkompassi on merenkulun apuväline.
Laitteen toiminta perustuu siihen, että tietyllä tavalla asennettu suurinopeuksinen hyrrä asettuu pohjois-eteläsuuntaisesti.
Tärkein osa on keskusyksikkö; kaksi hyrrää on sijoitettu umpinaiseen, elektrolyysinesteessä kelluvaan palloon, joka voi kääntyillä vapaasti. Hyrrien tarvitsema sähkövirta toimitetaan langattomasti nesteen läpi. Hyrräpallon kääntyminen laivan kääntyessä kääntää keskusyksikön sisäkuorta, josta tiedot välittyvät sähköisesti näyttölaitteisiin.
Hyrräkompassin voi kytkeä mm. automaattiohjaukseen, joka parantaa ohjaustarkkuutta olennaisesti. Samoin nykyaikainen tutka yleensä ammattiliikenteessä kytketään hyrräkompassiin; silloin sen näyttö asettuu sen mukaisesti, mikä on näkymä aluksesta joka suuntaan.
Näyttölaitteita on paitsi komentosillalla myös kapteenin ja radiohyteissä sekä peräkannella. Komentosillan sivuilla on erilliset suuntimakompassit, joilla voidaan ottaa suuntimia eri kohteisiin. Myös radiosuuntimakompassi kuuluu hyrräkompassin varusteisiin.
Järjestelmässä on omat kiinteät virheensä, mm. vauhtivirhe, jotka kuitenkin ovat pienempiä kuin magneettikompassin. Lisäksi hyrräkompassi on immuuni magneettisille häiriötekijöille.
Olemassa on myös ns. laserhyrrä, jonka toiminta perustuu kahteen kehää kiertävään lasersäteeseen.
Ensimmäistä hyrräkompassia kokeili Yhdysvaltalainen Elmer Sperry (1860-1930) eräässä laivassa vuonna 1911.
[muokkaa] Lähteet
- Rosén - Ohrelius: Laivojen kirja, WSOY 1959
- Helsingin Navigaatioseura: Veneilijän tietokirja
