Homonyymi
Wikipedia
Homonymia on kielitieteessä sanojen rakenteellista monitulkintaisuutta tarkoittava ilmaus. Kreikkalaisperäinen sivistyssana tarkoittaa suomeksi samannimistä. Sanat ovat keskenään homonyymejä, jos ne kirjoitetaan tai äännetään samalla tavalla, mutta niillä ei ole muuten mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos kyseessä on nimenomaan kirjoitusmuotojen yhteneväisyydestä, puhutaan homografiasta, ja samoin äännettyjä sanotaan kutsutaan homofoneiksi riippumatta kirjoitusasusta. Kirjoitusmuodoltaan yhteneväisiä, mutta äänneasultaan erilaisia sanoja kutsutaan myös heteronyymeiksi.
Koska suomen kirjoitus on suhteellisen uskollinen fonologialle, ovat suomen kielen homonyymit yleensä sekä homografeja että homofoneja. Joissain yhteyksissä tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Puhekielessä sanat kuin ja kun saatetaan molemmat lausua [ku(n)], mutta jos ne silti kirjoitetaan eri tavalla, ne ovat homofoneja olematta samalla homografeja. Esim. englannin kirjoitusjärjestelmän idiosynkrasia tarjoaa enemmän mahdollisuuksia. Sanat two, to ja too ovat homofoneja, mutteivät homografeja - to saatetaan tosin nopeassa puheessa ääntää lyhyempänä ja käyttäen neutraalivokaalia. Lead merkityksessä 'johtaa' ja lead 'lyijy' taas ovat homografeja, mutteivät homofoneja ([li:d] vs. [lɛd]).
Suomen kielen tyypillisiä homonyymejä ovat esim. sanat viini (nuolikoteloa tarkoittava sana viini taipuu viini - viinen - viintä kun taas juoman taivutus on viini - viinin - viiniä), kuusi (taivutukset kuutta ja kuusta erottavat jälleen eri sanat) ja juuri, jolla on konkreettisen puun juuren lisäksi myös abstraktinen merkitys "äsken, hetki sitten". Kahdesta käsitteestä käytetään siis samaa sanaa.
Näitä sanoja on pidettävä eri lekseemeinä vaikka ne sekä fonologisen että kirjoitusasunsa puolesta ovat samanlaisia. Homonymian ja polysemian välinen raja on kuitenkin usein hankala määrittää.
Käänteisessä tapauksessa, kun usea sana tarkoittaa yhtä ja samaa asiaa, puhutaan synonyymeistä.
[muokkaa] Homonymian asteita
Täydellisestä homonymiasta puhutaan, kun molempien homonymiasuhteen jäsenten kaikki taivutusmuodot ovat samanlaisia. Tällaisten parien osuus kielessä jää yllättävän pieneksi, sillä yleensä ymmärtämisen kannalta on tärkeää, että edes jokin muoto sanasta voidaan osoittaa erottamaan sanat eri lekseemeiksi. Käytännössä homonymia aiheuttaa synnynnäisille kielenpuhujille kuitenkin erittäin harvoin ongelmia.
Luokkien sisäisestä homonymiasta puhutaan silloin, kun jokin tietty muoto, esim. jokin sijamuoto, saa kaksi eri sanaa muistuttamaan sattumalta toisiaan. Esimerkiksi paloissa voi olla monikon inessiivi sanoista palo, pala tai palko. Tällöin on oleellista, että homonyymit kohtaavat juuri saman taivutusluokan sisällä. Mikäli kaksi sanaa taivutettaessa muistuttavat toisiaan, mutta eivät saman taivutusluokan sisällä puhutaan luokkien välisestä homonymiasta. Esimerkiksi kuusta voi olla partitiivimuoto sanasta kuusi tai elatiivimuoto sanasta kuu.
