Helkama Raisu
Wikipedia
Helkama Raisu oli Helkaman mopomalli, jota valmistettiin 1970-luvulta lähtien ja jonka menestys jatkui aina 1990-luvun taitteeseen saakka, jolloin tehtaan AX-malli korvasi sen tuotannossa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
1970-luvun puolessa välissä Helkamalla alettiin tulla siihen päätökseen, että nuorisolle pitäisi kehitellä oma maastokelpoisempi mopomalli. Prototyyppien (RT 50) ja vuosien kehitystyön tuloksena syntyikin "Helkama Raisu MM", joka tyyppihyväksyttiin marraskuussa 1977. Raisu olikin ylivertainen maastossa ja esimerkiksi Minitrial Cup -mestaruuksia vakiomopoluokassa niillä ajettiin ainakin 5 kappaletta. Ensimmäisen Minitrial-mestaruuden Raisulla voitti Jukka Kuusinen heti ilmestymisvuonna 1978. Kuusinen ajoi tehdaspyörällä, jonka sai Helkamalta omakseen kauden päätyttyä. Raisulla kilpaileminen kuitenkin loppui hänen osaltaan tähän yhteen kauteen, koska hän siirtyi seuraavana vuonna pykälää isompaan luokkaan. Raisun tarina jatkui tästä huolimatta aina vuoteen 1988, jolloin sen oli aika väistyä uuden AX-mallin tieltä. Raisu oli Helkaman viimeinen ilmajäähdytteinen ja katteeton mopomalli.
[muokkaa] Mallikohtaisia tietoja
[muokkaa] Raisu MM -78
Kaikkien Raisujen äiti. Löi välittömästi ilmestymisvuotenaan maastomopojen rintamalla Soliferille ja Tunturille ns. "jauhot suuhun". Siitä todisteena mm. Minitrial Cupin kolmoisvoitto tulokaskaudella.
Kotimainen putkirunko, italialainen Minarelli-moottori sekä Marzocchin jousitusosat tekivät Raisusta tavoittamattoman menijän ja asettivat maastomopoille aivan uuden tason.
Monet ovat varmaan ihmetelleet mistä juontaa juurensa tämä mystinen MM-merkintä. Todennäköisin syy löytyy moottorin valmistajasta ja myynninedistämisestä MM-tittelillä. Minarelli-moottorilla nimittäin voitettiin noihin aikoihin mestaruus 125 cc-ratamoottoripyörissä.
[muokkaa] Raisu MM -79
Jo toisena tuotantovuotenaan Raisua uudistettiin suhteellisen paljon. Muun muassa Marzocchin jousitusosat vaihdettiin Paiolin osiin, jalkatapit ja vaihdepolkimen pää muutettiin kääntyviksi, käynnistinakselia lyhennettiin, seisontatuki siirrettiin takahaarukkaan ym.
[muokkaa] Raisu MM -80
Viimeinen aito "MM-Raisu". Moottorina oli edelleen Minarelli P4SF. Toisiovälitykset olivat MM-malleissa 13/47 ja niiden kiinnitys tapahtui "neliökiinnityksellä".
[muokkaa] Raisu 81-
Tässä vaiheessa Raisua muutettiin eniten. "MM"-mallista oltiin huomattu joitain puutteita, kuten esim. runko, joka rikkoontui raskaammassa käytössä, ja moottorin heikko vääntö. Moottori vaihtuikin täten Minarellin P4E:hen, jossa pakoputken kiinnitys tapahtui kolmella pinnapultilla, ja jossa oli isommat sylinterin jäähdytysrivat. Näiden muutosten johdosta moottoreiden sylinterit eivät olleet luonnollisesti vaihtokelpoisia keskenään. Muita uudistuksia olivat muun muassa istuimen ja polttoainetankin uudet muodot, vahvempi runko sekä kolmen pienimmän vaihteen välitysten pienennys 10 %:lla suuremman väännön saavuttamiseksi. Se toteutettiin pidentämällä 4. vaihteen ensiövälitystä ja pienentämällä toisiovälitystä 13/52:ksi. Tässä kohtaa myös nimestä putosi pois "MM"-merkintä ja virallinen nimi tästä eteenpäin oli pelkkä "Raisu". Tämä malli (v. 1981–86) oli ilmeisesti myös kaikista yleisin. Uudistukset onnistuivat hyvin ja tätä Raisua voitaneen pitää myös mallin parhaana kehitysversiona.
[muokkaa] CR
Vuosina 1984–1986 valmistettu CR-rinnakkaismalli kokeili Raisun muuntautumiskykyjä ja onnistuikin siinä mainiosti. Luultavasti kirjainyhdistelmä "CR" tulee sanoista Custom Raisu tai Chopper Raisu. Moottorina oli Minarellin P4R, joka oli hiukan kahta edellistä kehittyneempi muun muassa puristussuhteensa osalta. Eroina perus-Raisuun olivat moottorin ja kaasuttimen lisäksi erilaiset penkki, tarrat sekä paljon pienempi esiintyvyys.
[muokkaa] Raisu 86–88
Raisun viimeiset vuodet toivat vielä joitain parannuksia. Esim. kytkin muuttui järeämmäksi, lokarit muovisiksi ja etuvalo neliskanttiseksi. Raisun joutsenlaulu oli kuitenkin jo lähellä ja konkretisoitui vuonna 1988 tuotannon lopettamiseen uudemman AX-mallin tieltä.
[muokkaa] Raisu nykypäivänä
Raisuja näkee tieliikenteessä nykyisin harvoin. Useat yksilöt lienevät peltomopoina tai ovat loppuunajettuina kohdanneet tiensä pään purkutuomiolla. Harvoja poikkeuksia kuitenkin löytyy. Ainakin yksi täysin ajamatonkin Raisu Suomesta vielä löytyy (Retro Auto Moto Nro:50)
Raisu täyttää kohta 30 vuotta ja onkin veteraani-ikään tultuaan herättänyt entisöijien ja harrastajien kiinnostuksen.
[muokkaa] Teknisiä tietoja
| Moottori: | Motori Minarelli P4SF(MM -81) / P4E (81- ) / P4R (CR) ,ilmajäähdytteinen 2-tahtimoottori |
|---|---|
| Kaasutin ja (pääsuutin): | Dellorto MM Dell'orto SHA 14.9 (47), CR Dell'orto SHBA 12.9 (50) |
| Puristussuhde: | MM 7,6:1, CR 10,2:1 |
| Suurin teho kW/rpm | MM 1,18/4250, CR 1,14/4750 |
| Iskutilavuus: | 49cm3 |
| Sylinterin halkaisija: | 38.8 mm |
| Iskunpituus: | 42 mm |
| Sylinterinkannen kiristysmomentti: | 17-18nm |
| Kytkin: | Märkä monilevy, 4-levyinen (CR-mallissa 5-levyinen) |
| Vaihteet: | 4, 1-0-2-3-4 |
| Sytytysjärjestelmä: | Kärjellinen magneetto (Ducati), 6v |
| Katkojan kärkiväli: | 0,35-0,4 mm |
| Sytytysennakko: | Merkitty vauhtipyörään. MM 20o(n.18mm vauhtipyörän kehällä), CR 24o(n.23mm) |
| Sytytystulppa: | MM Champion L89CM / NGK B6HS, CR Champion N5C / NGK B6ES |
| Sytytystulpan kärkiväli: | 0.4-0,6 mm |
| Sytytystulpan kiristysmomentti: | Sormikiristys+ 1/4 kierros |
| Pituus: | 1830 mm (CR=1780mm) |
| Maavara: | 290mm (CR=250mm) |
| Akseliväli: | 1140 mm |
| Eturengas: | MM 2.25"x19", CR 2.75"x17" |
| Takarengas: | 2.75"x17" |
| Paine: (etu, taka) | 1,7 ja 2,2 bar |
| Etuiskunvaimentimien oljymäärä: | 1,1dl hydrauliikkaöljy, esim. Shell Tellus. |
| Vaihteistoöljy: | Mineraalipohjainen moottoriöljy (esim. 15w-30), öljytilavuus mallista riippuen n. 700ml. |
