Hämeen Härkätie
Wikipedia
Hämeen Härkätie on historiallinen maantie, joka vei Turusta Hämeenlinnaan. Historiantutkija Jaakko Masosen esittämän teorian mukaan Härkätie syntyi viimeistään 800-luvulla, jolloin sisämaasta tuotiin turkiksia ja lääkkeenä käytettyä haustetta Länsi-Suomen kauppapaikoille. Hämeeseen taas on rannikolta viety aseita, koruja, metallia ja suolaa. Hämeen Härkätie ei esihistoriallisen kauden lopussa todennäköisesti ollut kuin pieni kasvillisuudesta raivattu kulku-ura, joka ylitti vesistöjä ja kosteikkoja pitkospuiden ja kivilatomusten avulla. Varmoja todisteita Härkätien olemassaolosta on keskiajalta lähtien.
Härkätien nimen alkuperää ei tunneta. Euroopassa tunnetaan yleisesti myytti tai perimätieto, jonka mukaan jokin tietty kulku-ura on syntynyt härän tai muun ison eläimen raivaamana. Toisaalta Lounais-Suomessa käytettiin myös härkiä vetojuhtina. Härkätiellä ei kuitenkaan ole käytetty pitkillä matkoilla härkiä.
Tien linjaus tunnetaan 1500-luvulta, jolloin Härkätie oli 162 kilometriä pitkä reitti, joka kulki Liedon, Tarvasjoen, Marttilan, Kosken, Someron, Tammelan Portaan kylän ja Rengon kautta. Talvisin reitti ei ollut sama, vaan piti käyttää Hattulan ja Tammelan kautta kulkevaa talvitietä. Olojen vakiintuessa matkan varrelle perustettiin krouveja sekä kievareita kruunun asialla liikkuneita varten. Matka Turun ja Hämeen välillä kesti 4–6 päivää.
Hämeen Härkätien linjaus säilyi pitkään muuttumattomana, ja vuoden 1938 tienumerointijärjestelmässä siitä tuli valtatie 10. Vuonna 1962 valmistui pohjoisemmaksi uusi Turusta Forssan kautta Hämeenlinnaan johtava valtatie 10, joka syrjäytti Härkätien valtatienä, ja muinainen pääväylä muuttui hiljaisiksi sivuteiksi. Nykyisin se on suurimmalta osaltaan luokiteltu yhdystieksi, mutta sen tienumero vaihtuu matkan varrella monissa risteyksissä. Niinpä nykyiset yhdystiet 2230, 2250, 2264, 2810, 2802, 2824, 2831 ja 2855 ovat osia vanhasta Härkätiestä. Viime aikoina Hämeen Härkätietä on elvytetty matkailunedistämistarkoituksessa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Härkä vetojuhtana [1]
