Gavrila Deržavin
Wikipedia
Gavrila Romanovitš Deržavin (ven. Гаврила Романович Державин, 14. heinäkuuta 1743 Kazan – 20. heinäkuuta 1816 Zvanka) oli Venäjän suurin runoilija ennen Puškinialähde?.
[muokkaa] Elämä
Deržavin syntyi Kazanissa ja siellä hänet myös koulutettiin. Hän nousi elämänsä aikana tavallisesta sotilaasta valtakunnan ylimpiin virkoihin Katariina Suuren aikana. Hän toimi kuvernöörinä Aunuksessa 1784, Tambovissa 1785, keisarinnan henkilökohtaisena sihteerinä 1791, kauppakollegion johtajana 1794 ja oikeusministerinä 1802. Hän jäi eläkkeelle 1803 ja vietti loppuelämänsä Zvankassa lähellä Novgorodia, kirjoitellen idyllejä ja anakreonttisia runoja. Hänet haudattiin Hutynin luostariin Zvankan lähelle. Neuvostoliiton aikana hänet haudattiin uudelleen Novgorodin kremliin ja myöhemmin taas Hutyniin.
[muokkaa] Teokset
Deržavin tunnetaan parhaiten oodeistaan, joista tärkeimmät "На смерть князя Мещерского" (1779), "Oodi Felicialle" (1784), "Jumala" (1785) ja "Vesiputous" (1794). Hän on myös sanaillut laulun Grom pobedy, razdavaisja!.
