Estrelanvuoristokoira
Wikipedia
| Estrelanvuoristokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Portugali |
| Määrä | |
| Rodun syntyaika | |
| Alkuperäinen käyttö | karjan vartiointi |
| Nykyinen käyttö | seura- ja vahtikoira |
| Elinikä | |
| Muita nimityksiä | estrela |
| FCI-luokitus | Ryhmä 2 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 40–50 kg, narttu 30–40 kg |
| Säkäkorkeus | uros 65–72 cm, narttu 62–68 cm |
| Väritys | kellanruskehtava, sudenharmaa ja keltainen yksivärisinä tai laikullisina ovat sallittuja. |
Estrelanvuoristokoira on vanhastaan Portugalin Estrelanvuoriston talojen ja karjalaumojen vahtikoira. Rodun lyhyt- ja pitkäkarvaisilla muunnoksilla on yhteinen rotumääritelmä. Suomessa syntyy vuodessa noin 50 pentua ja koko kanta on noin 300 koiraa. Kansankielinen rotunimi: Estrela.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Jo vuosisatojen ajan syrjäisen Estrelanvuoriston rinteillä on käytetty tämäntyyppisiä koiria laumojen vartiointiin, suojeluun ja jopa vetokoirina. Rotua pidetään yhtenä Pyreneitten niemimaan vanhimmista. Kun lampaiden paimennus luonnonlaitumilla oli vielä yleistä, estrelat seurasivat keväisin laumoja viheriöiviltä alemmilta rinteiltä yhä ylemmäs vuoristoon. Lampaat kiipesivät kohti huippua sitä mukaa, kun laitumet kuivuivat. Koirien maine levisi Portugalissa, ja estreloja ostettiin innokkaasti muuallekin maahan.
[muokkaa] Ulkonäkö
Melko suuri, pitkänomainen ja kaarevalinjainen. Jykevä, lievästi kupera pää. Loiva otsapenger. Pitkä kuono. Huulet eivät riipu. Keskikokoiset, soikeat silmät ja tiiviit luomet. Pienet, riippuvat, kolmiomaiset korvat, jotka taipuvat taaksepäin vasten päätä niin, että korvan tyvestä näkyy hieman korvan sisäpintaa. Lyhyt kaula. Vahva raajaluusto. Kaartuva rintakehä ei ole kovin leveä. Melko niukat kinnerkulmaukset. Soikeahkot käpälät. Monilla koirilla on kannukset. Pitkä riippuva häntä, jonka päässä on J-koukku. Seistessä häntä kohoaa melko korkealle. Liikkuu sujuvasti, mahdollisimman vähällä vaivalla.
[muokkaa] Karva ja väri
Karvapeite on molemmilla muunnoksilla vahva ja korkeahko, muistuttaa vuohenkarvaa. Karva on suoraa kevyesti laineikasta. Turkin vahvuus vaihtelee rungon eri osissa. Karva on lyhyempää raajoissa kintereiden alapuolella, samoin päässä. Korvientyvessä on pitempää karvaa, samoin hännässä, joka pitkäkarvaisella on hapsuinen. Pitkäkarvaisella on pieni karvakaulus ja selvät hapsut raajojen takana. Pitkäkarvaisen estrelan runsas pohjavilla on peitinkarvaa vaaleampaa. Väri on useimmiten kellanruskea tai keltainen, harvemmin harvemmin sudenharmaa tai laikukas keltainen.
[muokkaa] Luonne
Tyypillinen vuoristokoira, joka on rohkea ja omatoiminen mutta epäluuloinen vieraita kohtaan. Karaistunut ankarissa luonnonoloissa. Valpas ja tarkkaavainen. Vahtimisvietti on voimakas. Omistajalla on hyvä olla kokemusta koirista, vaikka rotu onkin viime vuosikymmeninä muuttunut seurakoiramaiseksi. Tämän seurauksena yksilöiden määrä on kasvanut.
