Ergonomia
Wikipedia
Ergonomia on tieteenala joka tutkii ihmisten ja järjestelmän välistä vuorovaikutusta ja ammattiala joka soveltaa teoriaa, periaatteita, dataa ja metodeja suunnitteluun ihmisten hyvinvoinnin ja järjestelmän suorituskyvyn optimoimiseksi. (Kansainvälisen ergonomiajärjestön (IEA) vuonna 2000 hyväksymä määritelmä.)
IEA jakaa ergonomian kolmeen osa-alueeseen:
- Fyysinen ergonomia käsittelee ihmiskehon vastauksia fyysisiin fysiologisiin kuormiin. Alan aiheita ovat mm. käsin tehtävä materiaalien käsittely, työpisteen tila, työvaatimukset ja riskitekijät, kuten toisto, tärinä, voima ja epämiellyttävät tai staattiset asennot, jotka liittyvät lihas- ja tukielinsairauksiin.
- Kognitiivinen ergonomia on ala, joka tutkii älyllisiä prosesseja, kuten havaitsemista, tarkkaavaisuutta, kognitiota, motorista kontrollia ja muistivarastoja ja niiden vaikutusta suhteisiin muihin ihmiseen ja systeemiin. Alan aiheisiin kuuluvat älyllinen työkuormitus, valppaus, päätöksentekeminen, ihmisvirheet, ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus ja harjoittelu.
- Organisatorinen ergonomia tai makroergonomia käsittelee sosioteknisten järjestelmien, kuten organisaatiorakenteiden, käytäntöjen ja prosessien, optimisaatiota. Alan tutkimusta tehdään vuorotyöstä, aikatauluttamisesta, työtyytyväisyydestä, motivaatioteoriasta, valvonnosta, ryhmätyöskentelystä, etätyöstä ja etiikasta.
Ergonomiaan alettiin kiinnittää huomiota toisessa maailmansodassa, kun huomattiin eri taistelukoneiden käyttäjien suoritusten parantuvan, kun heidän ei tarvitse olla epämukavasti ohjaamossa. Lisää huomiota ergonomiaan heräsi, kun huomattiin, että yhden vivun paikan vaihtaminen aiheutti uusia onnettomuuksia.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suomen ergonomiayhdistys
- Työturvallisuuskeskus
- Työterveyslaitos – Tiedonlähteet
- Federation of European Ergonomics Societies (englanniksi)
- IEA:n kotisivut (englanniksi)
- Rasitusvammoja käsittelevä sivu (englanniksi)
