Eduard Bernstein

Wikipedia

Eduard Bernstein (6. tammikuuta 1850 – 18. joulukuuta 1932) oli saksalainen sosiaalidemokraattinen teoreetikko ja poliitikko. Hän oli SPD:n jäsen ja häntä pidetään usein revisionismin isänä. Bernsteiniä on pidetty merkittävänä myös Suomen sosiaalidemokraattiselle ajattelulle. Suomessa Bernstein muistetaan erityisesti presidentti Mauno Koiviston takia, joka luonnehti itseään bernsteinlaiseksi sosialistiksi.

Bernstein syntyi Berliinissä ja aloitti poliittisen uransa 1872 sosiaalidemokraattisen SDAP-puolueen riveissä. Bismarckin sosialistilakien myötä Bernstein joutui monien puoluetovereidensa tavoin jättämän Saksan, ja hän asui maanpaossa muun muassa Sveitsin Zürichissä, sekä sen jälkeen Lontoossa, jossa hän tutustui Friedrich Engelsiin.

Bernstein kannatti revisionismia eli oppia, jonka mukaan vallankumousta ei tarvittu sosialismin saavuttamiseksi. Revisionismi-kiistan myötä syntyi Bernsteinin kuuluisin lausahdus: "päämäärä ei tarkoita minulle mitään, liike on minulle kaikki kaikessa" (das Endziel ist mir nichts, die Bewegung ist mir alles). Bernsteinin merkittävin tunnetuin teos on revisionismin pääteesit yhteen koonnut Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (1899, suom. Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät). Kirjassa polemisoidaan Saksan sosiaalidemokraattien Kautskyn muotoilemaa marxilaista linjaa kohtaan, jonka keskeisin teesi oli kapitalismin luhistumisteoria. Bernstein käyttää empiriisiä argumentteja, ja huomauttaa esimerkiksi, ettei Marxin ennustama teollisuuden ja omistuksen keskittyminen ollut toteutunut kunnolla. Omistuksen keskittymisen sijaan oli itse asiassa tapahtunut diffuusiota. Samoin Bernstein kritisoi teoksessaan Marxin työnarvon teoriaa. Bernstein myös uskoi varallisuuden jakautuvan tulevaisuudessa tasaisemmin ja työluokan aseman parantuvan.

Revisionismistaan huolimatta Bernstein uskoi elämänsä loppuun asti pysyneensä uskollisena marxilaiselle teorialle.

Kun Bismarckin asettama etsintäkuulutus Bernsteinia kohtaan purettiin 1901, Bernstein palasi Saksaan ja toimi parlamentaarikkona SPD:n parlamenttiryhmässä sekä toimittajana. Parlamentissa Bernstein puhui erityisesti Englannin ja Saksan suhteiden puolesta sekä vastusti militarismia ja suurvaltojen imperialistista vastakkainasettelua. Ensimmäisen maailmansodan lähtiessä käyntiin Bernstein äänesti useimpien saksalaisten sosiaalidemokraattien tavoin sotalainojen puolesta, mutta ensimmäisen sotavuoden jälkeen Bernsteinista tuli Keisarillisen Saksan sotapolitiikan äänekäs kriitikko, samaan aikaan kun SPD:n enemmistö pysyi uskollisena sotapolitiikalle.

Bernstein oli ensimmäisiä sosialisteja, joka puhui seksuaalivähemistöjen oikeuksien puolesta, asettuessaan Oscar Wilden puolelle oikeudenkäynnissä.

Hän kuoli Berliinissä 1932.