Dogo argentino

Wikipedia

Dogo argentino

Avaintiedot
Alkuperämaa	Argentiina
Määrä
Rodun syntyaika	1920-luku
Alkuperäinen käyttö	suurriistan metsästys, vahtikoira
Nykyinen käyttö	metsästys-, suojelu-, poliisi-, armeija-, seura- ja harrastuskoira
Elinikä	10-12 vuotta
Muita nimityksiä	dogo
FCI-luokitus	ryhmä 2 alaryhmä 1 #292
Ulkonäkö
Paino	40–50 kg
Säkäkorkeus	urokset 62–68 cm, nartut 60–65 cm
Väritys	valkoinen

Dogo argentino (myös argentiinandoggi tai argentiinanmastiffi) on suurikokoinen molossirotu, joka kehitettiin Argentiinassa suurriistan metsästykseen.

[muokkaa] Ulkonäkö

Urosten säkäkorkeus on 62–68 cm ja narttujen 60–65 cm. Väri on valkoinen, jossa voi olla korkeintaan yksi tumma läikkä silmän ympärillä. Karvapeite on lyhyttä ja sileää. Rotu on kehitetty risteyttämällä cordobankoiran lisäksi tanskandoggia, bokseria, espanjanmastiffia, vanhaenglanninbulldoggia, bullterrieriä, pyreneittenkoiraa, pointteria, irlanninsusikoiraa ja bordeauxindoggia.

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Dogo argentino on vahvaluonteinen ja itsevarma, mutta myös ystävällinen. Se ei ole kovin herkkähaukkuinen. Metsästyskoirana dogo argentino on nokkela, hiljainen, peloton ja rohkea. Kouluttaminen vaatii omistajalta määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä.

[muokkaa] Alkuperä

1920-luvulla argentiinalainen Antonio Nores Martinez alkoi jalostaa koirarotua, joka kykenisi metsästämään suurriistaa, kuten villisikoja ja puumia, mutta myös toimimaan perheen lemmikkinä ja talonvahtina. Martinez otti rodun pohjaksi nykyään sukupuuttoon kuolleen Cordoban taistelukoiran (perro de pelea cordobes), joka oli suuri ja hurja taistelu- ja metsästyskoira.

Martinez käytti jalostuksessa cordobankoiran lisäksi tanskandoggia, bokseria, espanjanmastiffia, vanhaenglanninbulldoggia, bullterrieriä, pyreneittenkoiraa, pointteria, irlanninsusikoiraa ja bordeauxindoggia. Hän kehitti rotua edelleen valikoimalla jalostukseen ne koirat, joilla oli toivotut ominaisuudet. Rodulle kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä vuonna 1928. Kun Antonio Nores Martinez murhattiin, hänen veljensä Augustin jatkoi hänen työtään. Augustin Nores Martinezin väsymättömien ponnistusten myötä Argentiinan Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1964 ja Kansainvälinen Kennelliitto FCI 1973.

[muokkaa] Terveystilanne

Yleisesti dogo argentino on melko terve rotu, eikä perinnöllisistä sairauksista ole Suomessa vielä varmaa tietoa. Lonkkakuvausten tulokset ovat kuitenkin olleet yleisesti melko huonoja. Kynsiä tulisi hoitaa usein, jotta kynsien halkeamisilta vältyttäisiin ja samalla hankalilta ontumisilta. Vaalea iho lisää iho-oireiden riskiä, mutta useimmat oireista ovat vaarattomia.