Canon Episcopi
Wikipedia
Canon Episcopi on varhainen kirkollinen asiakirja, jonka alkuperää ei tunneta. Asiakirjaan viitaa ensimmäisenä Prümin luostarin abotti Regino Prümläinen vuonna 906. Se on joskus virheellisesti esitetty Ancyran synodin asiakirjana.[1] Nykytutkijat pitävät sitä yleensä 900-luvulta peräisin olevana frankkilaisena kirjoituksena. [2] 1100-luvulla Bolognassa vaikuttanut Gratianus siteerasi sitä teoksessaan Concordantia discordantium canonum eli Decretum Gratiani ja siitä tuli osa läntisen kirkon kanonista oikeutta.[1]
Canon Episcopi on keskeinen varhainen kirkollinen noituuteen liittyvä asiakirja, jonka mukaan noituus oli pakanauskonto ja noituus oli vain kuvitelmaa. Asiakirja rajoitti 1200-luvulla syntyneen inkvisition toimintaa, koska inkvisitiolla oli toimivaltaa vain harhaoppisiin ja uskostaan luopuneisiin kristittyihin. Koska noituus katsottiin toisen uskonnon harjoittamiseksi, ei inkvisitiolla (teoreettisesti) ollut sen suhteen toimivaltaa.[1]
Paavi Innocentius VIII kumosi Canon Episcopin 1484 paavillisella kiertokirjeellä Summis desiderantes affectibus, jolla noituus määriteltiin uudelleen saatananpalvonnaksi ja siten saattaen sen inkvisition tuomivallan piiriin.[1]
