Belgradin piiritys
Wikipedia
Belgradin piiritys tarkoittaa erityisesti ottomaanien hyökkäystä kaupunkiin vuonna 1456. Kaupunkia on piiritetty myös vuosina 1444, 1521, 1718 ja 1788.
Konstantinopolin jouduttua ottomaanien käsiin 1453 heidän johtajansa sulttaani Mehmed II keräsi voimia käydäkseen Unkarin kuningaskunnan kimppuun. Ensimmäinen hyökkäyskohde oli suuri linnoitus Belgradissa (silloiselta nimeltään Nándorfehérvár). Aatelismies ja sotapäällikkö János Hunyadi - joka oli silloin Unkarin eteläisten provinssien kuvernööri, sekä Unkarin valtionhoitaja vuosina 1446-1452 - oli käynyt useita taisteluita ottomaaneja vastaan 1430- ja 1440-luvuilla, joten hän tunsi näiden sotimistaktiikan sekä tiesi, että minkälaista ja minkä mittaista hyökkäystä oli odotettavissa.
Piiritys johti lopulta laajamittaiseen taisteluun, jossa Hunyadi johti joukkonsa äkilliseen vastahyökkäykseen turkkilaisten leiriin ja lopulta pakotti haavoittuneen sulttaanin lopettamaan piirityksen ja vetääntymään. Sanotaan että Belgradin piiritys "ratkaisi kristinuskon kohtalon Euroopassa".
Tapa soittaa tuomiokirkkojen kelloja 12 aikaan oli paavi Calixtus III:n keksimä tapa kunnioittaa tämän taistelun lopputulosta. Tapa on säilynyt nykypäivään asti.
Belgradin piiritykseen osallistui noin satatuhatta ottomaania, joista 50 000 sai surmansa. Kaupunkia puolusti 75 000 miehen joukko, josta vain 10 000 menehtyi.
