Autonominen hermosto
Wikipedia
Autonominen hermosto eli tahdosta riippumaton hermosto (myös vegetatiivinen hermosto) vaikuttaa sileään lihaksiston ja sydänlihaksen liikkeisiin sekä rauhasten eritykseen. Autonominen hermosto osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin, kuten verenpaineen säätelyyn. Autonominen hermosto jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Tavallisesti sisäelimeen tulee sekä parasympaattisia että sympaattisia hermosyitä, joiden säätelytoiminta voi olla vastakkaista tai ne voivat toimia yhdessä. Parasympatikotonus on erittäin vahvasti esillä ihmisen ollessa levossa kun taas sympatikotonus esiintyy ihmisen ollessa valppaana.
Autonomisessa hermostossa on sekä motorisia että sensorisia neuroneja.
[muokkaa] Sympaattinen hermosto
Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa sympaattinen hermorunko, joka muodostuu sympaattisista ganglioista ja niitä yhteen liittävistä aksonikimpuista. Sympaattisia hermorunkoja on kaksi ja ne sijaitsevat molemmin puolin selkäydintä. Sympaattisten hermojen preganglionaaristen neuronien synapsipäätteistä erittyy asetyylikoliinia, kun taas postganglionaaristen neuronien synapsipäätteistä erittyy useimmiten noradrenaliinia.
[muokkaa] Parasympaattinen hermosto
Parasympaattiset hermot kulkevat joko aivohermojen tai ristihermojen mukana kohdesoluihin. Parasympaattisten hermojen pre- ja postganglionaarisen neuronien synapsipäätteistä erittyy molemmista asetyylikoliinia.
[muokkaa] Katso myös
| Hermosto | ||
|---|---|---|
| Keskushermosto | ||
| Aivot | Selkäydin | ||
| Ääreishermosto | ||
| Autonominen hermosto: | Sympaattinen hermosto | Parasympaattinen hermosto | |
| Somaattinen hermosto: | Liikehermosto | Tuntohermosto | |
