Antti Ahtiainen
Wikipedia
Antti Oskar Ahtiainen (7. kesäkuuta 1895 Imatra – 30. huhtikuuta 1938) oli suomalainen luutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Heikki Ahtiainen ja Anna-Liisa Mansikka ja puolisonsa Paulina Siviä Miikki. Hän kävi kansakoulua ja kaksi luokkaa Imatran yhteiskoulua. Hän toimi maanviljelijänä Imatralla ja osallistui voimistelunjohtajakurssille Viipurissa 1913. Vuosina 1913–1916 hän toimi johtajana urheiluseuroissa Imatran Jyske ja Korvenkylän Honka. Hän suoritti yksityisesti keskikoulun Viipurin reaalikoulussa vuonna 1925, kävi reserviupseerikoulun 1926 ja osallistui luutnanttikurssille suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1937.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jääkäriaika
Ahtiainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 10. syyskuuta 1916. Hänet siirrettiin 3. komppaniaan 1. maaliskuuta 1917.
[muokkaa] Suomen sisällissota
Ahtiainen palasi Suomeen ja Vaasaan 18. helmikuuta 1918 jääkärien etujoukon mukana. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Virtain pataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet määrättiin Pohjois-Pohjanmaan rykmentin 3. pataljoonan 9. komppanian päällikkönä. Ahtiainen otti sisällissodassa osaa Vaskiveden, Kurun, (hajotti vihollisosaston muutaman kilometrin päässä kirkonkylästä), Muroleen, Viljakkalan, Ylöjärven ja Epilän taisteluihin, Tampereen valloitukseen sekä rykmentin etenemiseen Savon rintamalta Haminaan.
[muokkaa] Aunuksen sotaretki
Ahtiainen liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan. Palveli ensin tykistössä Vitelessä, 6. kesäkuuta 1919 alkaen 2. rykmentin 3. pataljoonan 3. komppaniassa päällikkönä ja 27. kesäkuuta 1919 lähtien joukkueenjohtajana 2. komppaniassa. Ahtiainen osallistui Aunuksen sotaretkellä Vitelen, Vilgajoen, Matrossan, Suollusmäen ja Sääntäjärven taisteluihin.
[muokkaa] Palvelus puolustusvoimissa
Suomen sisällissodan päätyttyä Ahtiainen jäi puolustusvoimien palvelukseen ja palveli aluksi komppanianpäällikkönä Pohjois-Pohjanmaan rykmentissä, josta sittemmin muodostettiin Oulun-Vaasan vartiopataljoona. Hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1918 Helsingin etappipataljoonaan ja komennettiin 1. Divisioonaan esikuntavääpeliksi. Puolustusvoimista hän erosi 11. helmikuuta 1919. Puolustusvoimista eronsa jälkeen hän toimi Joutsenon suojeluskunnan kasvatuspäällikkönä ajalla 1. tammikuuta 1919 – 3. toukokuuta 1919. Kymin suojeluskunnan paikallispäällikkönä Ahtiainen toimi 1. syyskuuta 1919 – 30. kesäkuuta 1920. Ahtiainen astui uudelleen armeijan palvelukseen 1. tammikuuta 1921 ja toimi vääpelinä Viipurin rykmentissä 1. toukokuuta 1926 saakka, jolloin hänet siirrettiin Polkupyöräpataljoona 3:een. Hänet komennettiin pataljoonan konekiväärikomppaniaan nuoremmaksi upseeriksi 3. helmikuuta 1927. Seuraavaksi hän siirtyi 16. huhtikuuta 1929 Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja määrättiin Mikkelin suojeluskuntapiirin 6. alueen ja 1. marraskuuta 1933 8. alueen päälliköksi.
| Kunniamerkit | Jääkärimerkki | Ylennykset |
|
|
|
[muokkaa] Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota 1918 osat I - VI. Otava Helsinki 1925.
- Toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio, Suomen vaussota IV s.230, 232, 233 ja V s.67, 70, 71, 74, 161 - 163, 166, 169, 170, 174, 307 ja 376, K. J. Gummerus osakeyhtiö Jyväskylä 1924 - 25.
