Alfred Tennyson

Wikipedia

Alfred Tennyson, Lordi Tennyson (6. elokuuta 1809 – 6. lokakuuta 1892) oli eräs aikansa suosituimmista englantilaisista runoilijoista.

Suuri osa Tennysonin tuotannosta käsitteli klassisia tai mytologisia aiheita. Idylls of the King (~1859) käsittelee kuningas Arthurin tarua. Myöhemmin hän siirtyi näytelmäkirjallisuuteen, mutta hänen näytelmänsä eivät saavuttaneet suosiota edes omana aikanaan.

[muokkaa] Elämä ja tuotanto

Tennyson syntyi Lincolnshiressä rehtorin poikana. Isä kärsi mielenterveysongelmista ja joi rankasti. Tennyson ja kaksi tämän vanhempaa veljeä kirjoittivat runoutta teini-iässä, ja heidän yhteiskokoelmansa julkaistiin Alfredin ollessa 17.

Tennyson kirjoittautui Cambridgen Trinity Collegeen 1828 ja julkaisi ensimmäisen oman kokoelmansa, Poems Chiefly Lyrical vuonna 1830. Vaikkakin jotkut kriitikot pitivät Tennysonin tyyliä ylisentimentaalisena, hänen runoistaan tuli pian suosittuja ja Tennyson sai huomiota tunnetuilta runoilijoilta, kuten Samuel Taylor Coleridgeltä.

Vuonna 1831 Tennysonin isä kuoli ja hän joutui jättämään opiskelut. Tennyson palasi Lincolnshireen huolehtimaan äidistään. Vuonna 1833 Tennyson julkaisi toisen runokokoelmansa, joka sisälsi hänen tunnetuimman runonsa, The lady of Shalott. Kokoelma sai negatiiviset kritiikit, eikä Tennyson julkaissut kymmeneen vuoteen, vaikkakin jatkoi koko ajan kirjoittamista.

Tennyson ja perhe muuttivat Essexiin ja vuonna 1842 Tennyson julkaisi kaksiosaisen kokoelman Poems, joista ensimmäinen osa sisälsi jo julkaistuja runoja ja jälkimmäinen enimmäkseen uusia. Ne olivat menestyksekkäitä, kuten myös vuonna 1847 ilmestynyt Princess. Vuonna 1850 Tennyson saavutti uransa huipun: hänelle myönnettiin Poet Laureaten, eli eräänlaisen kansallisrunoilijan, titteli, jossa hän seurasi William Wordsworthia. Virallisessa asemassaan Tennyson runoili patrioottis-romanttisia teoksia, kuten Ode on the Death of the Duke of Wellington (1852) ja Kevyen prikaatin hyökkäys (1855), joka kertoo Krimin sodasta: