Äidinkielen opetustiede

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Vai onko tämä todellakin "kansallinen tiede" eikä esiinny muualla?

Äidinkielen opetustiede on soveltava tiede, joka tutkii äidinkielen opettamista ja oppimista. Sen tavoitteena on tutkimustiedon pohjalta tukea ja kehittää äidinkielen opetusta ja sen opetussuunnitelmaa.

Äidinkielen opetustiede on käsitteenä syntynyt 1980-luvulla. Sen ensimmäinen julistus annettiin 1984 professori Inkeri Vikaisen juhlakirjassa Opetustiede ja opetuksen tutkimus. Äidinkielen Opetustieteen Seura ry. perustettiin vuonna 1987. Aikakauskirja Äidinkielen opetustiede on ilmestynyt vuodesta 1987.

[muokkaa] Osa-alueita

Äidinkielen opetustieteen tutkimuskohde koostuu monien tieteiden alueista. Sen pohjatieteitä ovat kielitiede ja kirjallisuustiede. Lisäksi äidinkielen opetustiede kattaa viestintätieteiden ja kulttuurin tutkimuksen alueita, jotka vaativat suhteutusta kehityspsykologisiin ehtoihin. Äidinkielen opetustieteen tutkimuksen kohteena ovat lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, kuunteleminen, draama, kieli, kirjallisuuden opetus ja media. Myös opetussuunnitelmat, oppikirjat, lasten ja nuorten kieli ja kirjallisuus sekä viestinten käyttö kuuluvat sen tutkimusalueisiin.

Lukemisen tutkimuksessa äidinkielen opetustiede selvittää, mitä lukeminen ja lukutaito ovat, miten ne kehittyvät ja ovat kehitettävissä ja miten niitä mitataan. Alueeseen kuuluvat lukemaanopettamismenetelmien vertailut. Perhelukeminen eli mitä ja miten perheissä luetaan lapselle, kuuluu sen kenttään. Tuoreita tutkimuskohteita on tekstitaito. Teksti määritellään eheäksi merkityskokonaisuudeksi. Se voi olla yksi sana, logo, kuva tai pitempi teksti.

Lukuharrastuksen määrällinen ja laadullinen tutkimus selvittää, mitä lapset ja nuoret lukevat ja miten lukuharrastus vaihtelee määrällisesti ja laadullisesti eri ikäkausina. Myös lastenkirjallisuus ja nuortenkirjallisuus kuuluvat tutkimuskohteisiin. Näkökulmia ovat esimerkiksi kirjallisuuden vaikutus persoonallisuuden kehittymiselle ja lukuharrastuksen vaikutus äidinkielen opetukseen.

Kirjallisuudesta tutkitaan muun muassa koulujen kirjallisuuskaanonia eli käsiteltävien kirjojen valikoimaa sekä kirjojen analysointia ja tulkintaa. Lisäksi selvitellään muun muassa opetuksen tavoitteiden arviointia, niiden saavuttamisen mittaamista ja opetusmenetelmien arviointia.

Median alalta tutkimuskohteena on oppilaat median kuluttajina sekä mediakasvatuksen tavoitteet ja menetelmät.

Kirjoittamisen alueen tutkimuskohteita ovat kirjoittamistaidon kehitys ja kehittäminen, kirjoittamisen oppimisen mittaamismenetelmät, opetusmenetelmät sekä kirjoittamisstrategiat.

Puhumisessa tutkimuksen keskeisiä kohteita ovat oppilaiden puhevalmiudet ja niiden kehittäminen, kerronta- ja keskustelutaidon kehittäminen sekä puheilmaisun opetusmenetelmien kehittäminen.

Draaman alalta selvitetään, miten draamaa voidaan käyttää opetusmenetelmänä äidinkielen taitojen kehittämiseksi ja miten draama liitetään mielekkäällä tavalla äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen. Selvitettävänä on myös se, mitä draaman avulla opitaan.

Kielentuntemuksesta ja kielitiedosta eli kieliopista äidinkielen opetustieteeseen kuuluu selvittää, mikä on tarpeen yleissivistyksen kannalta. Siinä tarkastellaan, miten kielentuntemusta on meillä opetettu ja mitkä ovat kielentuntemuksen opetuksen kansainväliset näkymät. Tutkimuskohteena on myös kielentuntemuksen siirtovaikutus eli se, miten se edistää muiden osa-alueiden ja vieraiden kielten oppimista.

Merkittäviä tutkimusalueita ovat myös opetussuunnitelmien, oppikirjojen ja opetustapahtuman tutkimus. Omaelämäkerrallinen tutkimus on tullut narratiivisen käänteen mukana. Siinä selvitetään äidinkielen opettajien elämänkulkua ja sitä, miten he ovat kokeneet koulun muutokset, miten tyytyväisiä he ovat työhönsä ja millä tasolla on äidinkielen opettajien työhyvinvointi.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Sarmavuori, Katri: Miten opetan ja tutkin äidinkieltä ja kirjallisuutta? Äidinkielen opetustieteen perusteet. Helsinki: BTJ, 2007. ISBN 978-951-692-675-2.