Wirelesscabin
Wikipedia
WirelessCabin on hanke, jonka tavoitteena on mahdollistaa lennonaikaiset kännykkäpuhelut sekä langattoman lähiverkon (WLAN) käyttö lennonaikana. Henkilökohtaisten puhelujen ja pakettidatan lähettämiseen käytetään UMTSia ja IP-yhteyksien luomiseen Bluetoothia ja WLANia (IEEE 802.11b standardi), Bluetoothin käyttöliittymää voidaan käyttää myös joidenkin UMTS-palveluiden välittämiseen. Koneiden matkustamoista löytyy myös kiinteät liittymät IP-yhteyksien muodostukseen, mikäli matkustajan kannettava tietokone ei tue WLANia. Hankkeessa ovat mukana German Aerospace Center, Inmarsat, Airbus, Ericsson, Siemens, Kid Systeme, ESYS, Triagnosys ja Bradfordin yliopisto Englannissa, hanke on EU:n tukema.
Hankkeen on käynnistänyt ajatus, että lentokoneet ja lentomatkustaminen ovat viimeisiä alueita, joissa ei ole ollut mahdollista liittyä Internetiin sekä suorittaa henkilökohtaisia matkapuhelinpuheluita matkustamisen lomassa. Lentoyhtiöt haluavat tarjota matkustajalle mahdollisuuden etätyön tekemiseen ja lennonaikaiseen multimedia viihteeseen sekä puheluihin matkustajan omilla henkilökohtaisilla laitteilla. Yhteyksien tulee toimia plug-and-play periaatteella, eli käyttäjän tulee saada yhteys Internetiin vain avaamalla henkilökohtainen päätelaitteensa ilman monimutkaisia konfigurointeja.
Hankkeen päätutkimuskohteet ovat järjestelmäarkkitehtuuri, henkilökohtaisten viestintälaitteiden aiheuttamat häiriöt lentokoneen hallintalaitteisiin, matkustamon topologian suunnittelu sekä Markkinatutkimus ja liiketoimintamallin luominen.
Hallintalaitteisiin kohdistuvia häiriöitä pyritään estämään sijoittamalla tukiasemia matkustamoon siten, että tiedon eteenpäin lähettäminen edellyttää mahdollisimman pientä lähetystehoa. Koneessa olevat tukiasemat kuljettavat informaation lentokoneen rungossa olevalle satelliitti lähetin-vastaanottimelle, joka puolestaan välittää informaation eteenpäin lähimmälle järjestelmässä mukana olevalle tietoliikennesatelliitille.
Wirelesscabinin pääprotokollat ovat SIP; jota käytetään istunnon avaamiseen, RADIUS; jota käytetään käyttäjän tunnistamiseen ja varmentamiseen sekä RSVP; jota käytetään satelliittien resurssien varaamiseen ja säästämiseen sekä QoS:n hallintaan. Pääprotokollien ohella toimii joukko tavallisimpia tiedonsiirto protokollia.
Wirelesscabinin toiminnallinen arkkitehtuuri on jaettu kolmeen pääsegmenttiin:
- matkustamosegmentti
- satelliittisegmentti
- maasegmentti
Matkustamosegmentissä olevaa useiden yhtäaikaisesti liikkeessä olevien käyttäjien muodostamaa verkkoa, joilla on useita erilaisia liityntätapoja verkkoon kutsutaan CMHN-verkoksi (Collectively Mobile Heterogeneous Network). Pääasiallisesti matkustamosegmentti koostuu Service Integrator Domainista (SID) ja kolmesta Local Access Domainista (LAD). Kukin LAD tukee yhtä matkustamon tiedonsiirtoteknologiaa (GSM/GPRS/UMTS, WLAN ja Bluetooth). CMHN-verkon oleellisin osa on Service Integrator, joka kerää erilaisista laitteista tulevan informaation yhdistäen sen yhdeksi tietovirraksi ja lähettää sen eteenpäin satelliittiverkkoon. Service Integrator toimii siis ikään kuin multipleksinä, joka yhdistää ulospäin lähtevän datan ja purkaa sisäänpäin tulevan datan.
Satelliittisegmentti toimii kuljetusmediana, jolla on suurin mahdollinen peitto globaalisti ajatellen.
Maasegmentti toimii datan jakelijana tavallisessa maanpäällisessä verkossa. Saapuessaan maanpäälliseen verkkoon data menee ensin Wirelesscabin palvelimeen, jossa tapahtuu multipleksatun datan purku, purkamisen jälkeen data välitetään joko Internet- tai matkapuhelin verkkoon riippuen sen tyypistä.
