Virgilio Piñera
Wikipedia
Virgilio Piñera (4. elokuuta 1912 - 18. lokakuuta 1979) oli kuubalainen kirjailija, runoilija ja dramaatikko.
Virgilio Piñera kuului Lezama Liman johtamaan Origenes-ryhmään, jonka päämääränä oli modernistinen, puhtaasti kirjallinen kulttuuri. Ryhmäläiset etsivät ilmaisukeinoja, jotka ylittäisivät realismin sekä impressionistiset tehokeinot. Tarkoituksena oli luoda kirjallisuutta, joka muuttaisi maailmaa lukijoiden tahtoa ja kuvittelukykyä voimistamalla. Virgilio Piñeran elämä oli taloudellisesti köyhää. Hän eli useita vuosia Argentinassa, jossa elätti itseään prostituoituna. Täällä hän tutustui Witold Gombrowicziin, jonka teksteillä oli suuri vaikutus Piñeran kehityksessä.
Palattuaan Kuubaan hän alkoi saada mainetta, hänen kirjansa levisivät Espanjaan ja ahdinko keveni. 1950-luvun lopussa hän perusti kirjallisuuslehden nimeltä Cicíon. Kun Castro nousi valtaan, Piñeran elämä jälleen vaikeutui, koska hänen käsityksensä kirjallisuuden ja yleensä taiteen asemasta yhteiskunnassa poikkesi ratkaisevasti vallankumouksen tavoitteista. Hän oli myös avoimesti homoseksuaali maassa, jossa oli yhdessä yössä astunut voimaan puritaaninen asenne seksiin.
Piñeran tunnetuin teos on romaani "La Carne de Rene" (1952), jossa käsitellään lihan kulttia allegoriana kulteille, joille sosiaalivaltiot ja modernit totalitaariset järjestelmät nojaavat. Kirjalla on ollut suuri vaikutus erityisesti Ranskassa, jossa se herätti laajaa kirjallista keskustelua. Piñeran novellit ovat painostavatunnelmaisia maailman outouden kuvauksia: novellit on koottu yhteen kokoelmaksi "Cuentos Fríos". Näytelmät ovat kirkkaita ja usein jopa valoisia vaatimuksia yksittäisen ihmisen ehdottoman singulaarisuuden hyväksymiseksi.
Piñera piti itseään ensi sijassa runoilijana. Hänen tunnetuin runonsa on "la Isla en Peso" (1943), joka kertoo Kuubasta, saaresta, jonka voi kokea "yhdellä katseella". Piñeran runot ovat rohkeita ja vahvoja, sanavalinta on usein ällistyttävä, mutta runojen sointi ääneen luettuna on lyyrinen ja lempeä. Myöhemmin Piñera julkaisi runon "La Gran Puta" (1960), jossa hän ottaa suorasukaisesti mutta korkeakirjallisesti kantaa vallankumouksen vaatimiin "väliaikaisiin kansalaisoikeuksien kaventamisiin".
Piñeran vaikutus näkyy nykykuubalaisessa runoudessa. Selvimmin hän on vaikuttanut niin kirjallisesti kuin asenteenkin kautta Reinaldo Arenasiin, joka suuresti ihaili Piñeraa ja tämän ehdottomuutta. Suuri osa Piñeran teoksista on julkaistu vasta hänen kuolemansa jälkeen.
[muokkaa] Teokset
- Las furias. Poemas. 1941.
- El conflicto. Un cuento.1942.
- La pintura de Portocarrero. 1942.
- La isla en peso. Un poema. 1943.
- Poesía y prosa. 1944.
- La carne de René 1952
- Cuentos fríos.1956.
- Aire frío: tres actos. 1959.
- Teatro completo. 1960.
- Pequeñas maniobras. Novela. 1963.
- Cuentos. 1964.
- Presiones y diamantes.1967.
- Dos viejos pánicos. Teatro. 1968
- La vida entera. Poesías 1969.
- El que vino a salvarme. Cuentos. 1970.
- Una caja de zapatos vacía. Teatro. 1986.
- Un fogonazo. Cuento. 1987.
- Muecas para escribientes. Cuento. 1987.
- Una broma colosal. Poesía.1988.
- Teatro inconcluso. Selección.1990.
- Algunas verdades sospechosas. Cuentos. 1992.
- El viaje. Un cuento.1992.
- Teatro inédito.1993.
- El no. Teatro. 1994.
- Cuentos de la risa del horror. Selección. 1994.
- Poesía y crítica.1994.
